keskiviikko 30. marraskuuta 2016

11kk kävelemättä

Tästä voit katsoa aiemman postauksen sääreni murtamisesta. Nyt on siis jo kulunut 11kk siitä, kun putosin yhden jalan varassa hevosen selästä alas. Sairaslomalla olen ollut ja olen kyynärsauvoja käyttänyt, saaden varaten jalalle vain puolet painosta. Kudostuhoa ja rautaa on niin paljon, että luutuminen ei ole meinannut käynnistyä.

Maanantaina kävin tt-kuvauksissa ja eilen oli lääkäriaika. Eivät ne kuvat edelleenkään hyviltä näyttäneet. Vieläkään eivät kuitenkaan uudelleen operoitavaksi laittaneet, vaan vieläkin katsotaan tammikuun loppuun asti. Myös exogen ultraääni hoito saa jatkua.

Lääkäri otti tietoisen riskin ja nyt aletaankin lisäämään sääreen rasitusta ja yritetään sillä saada luutumista aktivoitumaan. Seuraavat kuvaukset ja lääkäriaika on vasta tammikuun lopussa. Jos silloinkin ollaan vielä luutumisen kanssa lähtötilanteessa (tai ruuvaukset ovat painosta pettäneet), niin sitten olisi luudutusleikkaus edessä. Pohjeluun kunnolla ei ole mitään merkitystä, mutta tajusin sentään sen tilannetta kysyä ja kyllä se kuvissa ihan luutuneelta näytti. Lääkärille se tieto ei merkannut mitään; pohjeluusta voidaan vaikka napata pätkä pois ja se ei elämistä haittaa. Itseäni tieto luutuneesta pohjeluusta kyllä rauhoitti; edellytykset normaalin murtuman luutumiseen siis on!

Tänään kävin fysioterapeutin ohjauksessa opettelemassa kuinka alan pikku hiljaa varaamaan jalalle täyttä painoa. Fysioterapeutti oli aivan ihana ja juuri sopivan topakka. Saan jättää etenkin sisätiloissa jo toisen kepukan pois!! Mitä nopeimmin pääsen toisestakin kepistä eroon niin aina vaan parempi! Voitte vaan arvata kuinka tohkeissani olen!! Se tunne, kun saavuin kotiin ja jätin toisen kepin eteiseen ja sainkin lähteä riisumaan takkia niin, että sain pidettyä puhelinta kädessä!! Sekään ei kuitenkaan tullut automaattisesti mieleen; olin jo laittamassa siirtymisen ajaksi puhelimen takin taskuun.. Ihan mahtava tunne saada kannettua vesilasiakin!

Ehei, ei tämä kuitenkaan helppoa ole! Kyllä tässä kävelemisen joutuu opettelemaan ihan uudelleen. Kuntokin on niin surkea, että väsyminen tulee äkkiä. Ja niin vinokin olen... Suurin ongelma on kuitenkin korvien välissä! Hyvin vaikea luottaa jalan kantavuuteen! :,D Etenkin, kun nyt on liukasta niin ulkona on vielä paras pitää molemmat kepukat, mutta pikku hiljaa.. JEEE!! Ihan mahtavaa myös sekin, että jos ei olisi niin liukasta, niin voisin jo päästä autollakin ajamaan!! Kaikista eniten odotan, että pääsen hevosten kanssa touhuamaan; edes Myy ponin kanssa yksin kärryajelmaan!!!!  💖 Pahoittelen huutomerkkien runsasta määrää, mutta olen vaan niin iloinen!!!!! 

Mikään säihkysääri en ole koskaan ollutkaan, mutta ei kyllä nytkään tarvitse koipea piilottelemaankaan alkaa! Ihan yhtä pökkelö on toinenkin nilkka, eli ei tuossa mitään turvotuksia ole. Leikkausarpia on kaksi, mutta ovat hyvin siistejä, niin kuin tuo reikäkin mistä luu tuli ulos. 

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Joulufiilistelyjä ja herkkuvinkkejä

Niin se taas viikko vierähti ja nyt on jo ensimmäinen adventti! Ajattelin tänään laittaa meille joulua kotiin. 💗 Viikko on muutenkin vierähtänyt melko jouluisissa merkeissä. Piparkakkutalon koristelua, nukkekodin joulujuttuja ja ensimmäiset pikkujoulutkin tuli jo vietettyä...
Pikkujouluissa oli ohjelmanumerona hauska joulubingo. Jokainen sai oman bingo-lapun, josta löytyi pikkujouluisia pieniä asioita, joita illan aikana tuli bongailla.



Onko polenta tuttua? Eilen valmistimme erittäin hyviä polenta-paneroituja broilerin ohutleikkeitä! Polennasta saa valmistettua samalla tyylillä myös itse tehtyjä kananugetteja. Helppoja ja paljon terveellisempiä ja paremman makuisia, kuin kaupan valmisnugetit! 


Joulutorttuja on joulunalla vähän joka paikassa tarjolla. Tällä ohjeella saat valmistettua vain yhden kupin sotkemalla ja ilman vatkailua mehevät muffinit nopeasti. Rahkattomille muffineille löytyy yhtä helppo ohje tästä. Marjatkin voi vaikka vaihtaa esim. karpaloiksi ja joulufiilistä muffineihin saa pikeeri pursotuksilla. 


Olemme löytäneet lanttulaatikolle kovan kilpailijan! Olemme nyt jo kahdesti valmistaneet erittäin hyviä valkosipuli-kermalanttuja. Perinteinen lanttulaatikko on makuuni turhan vahvan makuinen, joten meidän joulupöydän lanttulaatikko taidetaan todella korvata tällä herkulla! Lantun maku on mieto ja ulkonäöstä menee kermaperunoista, joten voisin kuvitella tämän uppoavan myös perheen pienemmille, jos jättää sanan lanttu mainitsematta. Loistava perunan korvike ja sopii myös karppaajille!


Kisu-kissan kanssa toivotamme oikein leppoisaa sunnuntaita!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Joulukortteja ja kortti veteraanille

Oranssia blogin innoittamana päätin minäkin kortin tekaista sotiemme veteraaneille. Postin kampanja haastaa kaikki suomalaiset lähettämään kiitoskortin veteraaneille itsenäisyyspäiväksi. Vielä kerkiää kortteja lähettämään! Viimeinen lähetyspäivä on 23.11.2016


Viime vuonna jäi joulukortit tekemättä ja lähettämättä, kerta posti uhkaili lakkoilla. 
Tämän vuoden joulukortit alkavat puolestaan olemaan jo lähetys kunnossa. Innostuin kokeilemaan 3d kuvia ja tuunailin vanhoja ilmaiskortteja. :) 





sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Erikoiset jäljet hangessa



Mikä eläin on mahtanut tuosta kulkea? ;D No tietenkin meidän töppö-tassu vajaa-varvas Kisu-kissamme. Toissa keväänä Kisu-kissa oli onnistunut saamaan tuntemattomasta syystä muutaman varpaan takatassustaan pois paikoiltaan. Eläinlääkäri ei saanut vedettyä varpaita takaisin paikoilleen vaan ne piti amputoida. Kissan menoa muutaman varpaan puuttuminen ei hidasta ja tassua täytyy todella tarkkaan katsoa huomatakseen siinä olevan jotakin outua. Jäljet hangessa kuitenkin paljastavat Kisun erilaisuuden. ;)


Lumi tuli, lumi suli, lumi tuli.. Ei se kevät tullutkaan. Jo se oli taas maa valkoisena, kun tänään heräsin. :)





Mukavaa sunnuntaita ja uusille lukijoille tervetuloa! 💗
Ps. Koivikon Katveessa löytyy myös facebookista ja instagramista.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Todella aikainen kevät

Talvi oli ja meni. Edellisessä postauksessa ihasteltiin lumisia kelejä. Lumesta ei ole kuitenkaan enää edes rippeitä jäljellä. Tänään paistoi aurinkokin niin, että keli muistutti ihan kevättä ja lämpömittari näytti plus seitsemää astetta. Kuvat on otettu tänään pihaltamme.








Näillä kuvilla osallistun tämän viikon Pienen Linnun Makrotex-haasteeseen, jonka teemana on marraskuu. Tästä pääset katsomaan muidenkin marraskuu-postauksia.

Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 14. marraskuuta 2016

Aikainen talvi

Viime viikolla näytti jo ihan kunnolla talviselta ja pakkanen käväisi jo kymmenessä asteessa. Myy-poni on kasvattanut valtavan paksun karvan, joten hän on ollut kelien suhteen oikein tyytyväinen. Kisu-kissan mieli on kovasti kyllä tehnyt ulkoilemaan, mutta eihän se ole tarennut, kuin vain pyörähtämään pihalla.

Tippa-hevonen puolestaan alkoi varomaan oikeaa takajalkaansa alkuviikosta ja eläinlääkärihän se oli pyydettävä. Polvi ja reisi olivat aavistuksen turvonneet ja aran tuntuiset. Tirppana sai vammoihinsa viiden päivän lääkekuurin. Vaikuttaisi siltä, että lääkkeestä on apua ja jalkaa ei tarvitse lähteä kuvauttamaan.

Mukavasti tässä myös tänään tajusin kurkata hevosten passeihin. Kuvittelin niiden rokotusten olevan vasta joulukuun puolella, mutta eipäs se niin ollutkaan; ne on rokotettava jo torstaihin mennessä! Kunpa olisin tajunnut, niin ne olisi voinut rokottaa jo viime viikolla. Sain onneksi kunnan eläinlääkärin tulemaan keskiviikkona. Hyvä kuitenkin näin, että rokotus onkin nyt eikä kuukauden päästä. Rokotus, kun nostaa Tipalle kuumeen, niin sitten sitä olisi joutunut taas kuukauden päästä pitämään levossa. Hevoset tulee rokottaa hevosinfluenssaa vastaan vuosittain. Jos rokotuksesta menee päivänkin yli vuoden, niin koko rokotusohjelma joudutaan aloittamaan alusta. Eli siinä tapauksessa niille pitäisikin antaa kaksi rokotetta ja jo puolen vuoden päästä taas tehosterokote ja sitten vasta taas jatkaa vuosittaista rokotusta.



Kylläpäs käteni näyttäisi olevan turvoksissa, mutta ei se oikeasti ole. 😂 Hyvin uppoaa ponin pehmeään karvaan. 💗
Oletteko jo huomanneet, että näitä hymiöitä saa nykyään lisättyä postauksiin. 😊

Isänpäivänä kokosin keittiön kaapin hyllyyn talvikylän, appivanhemmat kävivät meillä syömässä härkäruukkua ja juustokakkua browniepohjalla. Illalla kävimme siskoani onnittelemassa syntymäpäiviensä johdosta ja samalla sain omaakin iskää onniteltua.




Vinkiksi ensi syksyyn: Kasvihuoneesta raakana kerätyt paprikat ja chilit loppukypsyvät todella hyvin lasisten kakkukupujen alla, muutaman omenan seurassa, säilyttäen myös kiinteytensä. 
Aivan vihreätkin paprikat ja chilit voi vielä sisällä loppukypsytyksellä pelastaa käyttöön. Chilit tuntuvat kypsyvän kuvun alla tulisemmiksi, kuin kasvihuoneessa kesällä. 

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Sellu- ja mineraali rakeet testauksessa

Pääsimme Kisu-kissamme kanssa Best Friend testiryhmään mukaan, testaaman kissa-tuotteita! :D

Kisu on 4-vuotias maatiaiskissa, joka on onnistunut sulattamaan syrämmeni kissoja kohtaan. Olen pitänyt kissoja tylsinä erakkoeläiminä. Sellainen meidän kissa ei kyllä ole! Siitä on tullut tärkeä ja rakas perheenjäsen. Kuvittelin sen vain viihtyvän tallissa ja ulkona, omissa oloissaan hiiriä jahdaten.. Kyllä se työnsä hoitaa ja pitää hiirikannan kurissa, mutta on myös ihastuttava seuraeläin. <3
Enää en haaveile omasta koirasta; tuo on paljon helpompi ja ihan koiran tavoin on peruskäskytkin oppinut; istu, maahan, läpsy, kieppi, kieri..

Saimme ensimmäisenä testattavaksi pahvilaatikon ja ihania sinisiä pakkausnauhoja...
Todellisuudessa saimme testattavaksi sellu- ja mineraalirae kuiviketta ja tarvittavat apuvälineet testauksen toteuttamiseen. Ylläri pylläri pakkausmateriaalit kiehtoivat meidän kissaa kuitenkin enemmän.


Kisu tekisi mielellään tarpeensa vain ulos, mutta kun viettää yöt sisällä, niin sisähuussillekkin on käyttöä. Sillä on käytössä jopa kaksikin wc:tä, koska jos tarvitseekin käydä isolla hädällä, niin eihän siinä samassa laatikossa voi enää sen jälkeen käydä pienemmällä hädällä... Kuivikkeena olemme käyttäneet lämmitys puupellettejä.

Vahinkoja sattuu aina silloin tällöin; Kisun wc:ssä käyntiasennot ovat hyvinkin akropaattisia suorituksia, joten pissi lorahtaa välillä laatikosta huti (tämä onnistuu myös kannellisen wc:n kanssa). Tämä on kiva testaus senkin puoleen, että suostuisiko näiden rakeiden kanssa Kisumme käyttämään huussia ihan niin kuin sitä kuuluisikin käyttää; eikä taiteilla reunojen päällä...

Testipaketissa tuli mukana Gear Felix kissanhiekkalaatikko, Gear Private hiekkalapio ja Easy kissanhiekkalaatikon suojapusseja. Tällaisten suojapussien olemassaoloon en ole edes kiinnittänyt kaupoissa huomiota. Meillä pusseille ei sinäänsä ole käyttöä, koska laatikko on niin helppo käydä kippaamassa hevosten lantalaan ja pestä pannuhuoneessa. Hyvä idea kuitenkin vaikka kerrostalokissojen huusseihin! Pussi levitetään hiekkalaatikkoon ja päälle levitetään kuivikkeet. Kuivikkeiden vaihto käy helposti, kun vanhat kuivikkeet ovat jo valmiina roskapussissa; siisti ja hajuton kuljettaa rappukäytävänkin kautta roskapönttöön.



Ahvolan maatilan kuitupohjainen kissanhiekka on valmistettu luonnonmukaisesta puukuidusta, eli selluloosasta sekä savimineraaleista. Muistuttavat omatekemää paperimassaa, tuntuvat miellyttäviltä, ja ovat hajuttomia. Tuote lupaa pitää kodin ja wc:n puhtaana, eikä pitäisi tarttua kissan tassuihin. 

Itselläni on hyvät odotukset tuotteen suhteen!  Aika näyttää mitä mieltä Kisumme tulee tuotteesta olemaan. Tuloksista kerron sitten teillekin, kun käyttökokemusta saamme haalittua. Nyt Kisu kävi vasta vain nuuhkaisemassa rakeita ja poistui paikalta. :) 
Mielelläni kuulisin mitä teillä käytetään kuivikkeina kissoilla ja onko muilla akropaattisia vessassa kävijöitä? :D


Käyttöohje:
Testattava kissanhiekka laitetaan erilliseen kissanhiekka-astiaan (vanhan rinnalle).
Poista kiinteät ulosteet hiekkalapiolla ja sekoita hiekkaa silloin tällöin. Hiekkarakeet säilyttävät muotonsa myös märkinä.
Testihiekan pitäisi kestää noin 20 päivää, jonka jälkeen se vaihdetaan kokonaan. 
Kissanhiekka tulee hävittää talousjätteen mukana, eikä sitä saa laittaa viemäriverkostoon.


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Viikkoni kuvin

Alkuviikosta kitkin viimeisen kukkapenkin, ihastelin syysastereita, herkuttelin puutarhavadelmilla suoraan pensaasta ja ihmettelin isoa mansikkaa. Keskiviikkona satoi hento lumikerros ja siitä lähtien on ollutkin pakkasasteita, joten lumi on pysynytkin maassa. Lauantaina syntyi jo ensimmäinen jäälyhtykin. 

On tullut leivottua banaanipiirakkaa, omituisten otusten kerho-muffineja ja harjoiteltua joulua varten piparin koristelua. Tänään vierähti päivä Lahden messukeskuksessa Kätevä&Tekevä messuilla nukkekotiharrastajien arpoja myyden ja minitöitä ihastellen. Kiva viikko!!










LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...