Viikko ei alkanut ihan niin valoisissa merkeissä. Maanantaina tapahtui jotakin sellaista kamalaa, mitä en ihan odottanut käyvän. Tapahtui jotakin sellaista, mistä ylitse pääsimen on vaikeaa.
"Joskus elämänlanka tuntuu olevan kaikenkestävää siimaa.
Mutt' se on vain ohutta hopealankaa, hienonhienoa hopealankaa."
Maanantai-iltana tuli onneksi ystäviä meille kyläilemään ja juhlimaan Kisu-kissan 4v syntymäpäiviä. Sain siirrettyä ajatuksia vähän muualle. Ei tiistaiaamun lääkärin lausuntokaan mikään hip hurraa ollut, mutta tulos oli sentään ihan odotettavissa ja onneksi tämän tilan kanssa olen melko sinut..
Tänään olen ministellyt (nukkekotiblogista voi lukea lisää) ja ihana siskoni valjasti Myy-ponini kärryjen eteen ja kävimme tekemässä iltalenkin. Jospa tästä nyt loppuviikko alkaisi menemään paremmissa fiiliksissä: Täytyy mennä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti