Mites se loppuvuosi menikään

Niin se alkaisi olemaan joululoma vietetty ja huomenna paluu arkeen tapahtuu heti aikaisella aamuvuorolla. Tapaninpäivä oli hyvä päivä, mutta siitä eteenpäin päivät menikin räkätautia podeten. Tänään on henki kulkenut hyvin, mutta tuntuisi, että poskiontelot on yhä tukossa.
Mies leikkasi vielä vuoden viimeisenä päivänä hiukseni. Minun ei tarvinut käydä viime vuonna kertaakaan parturissa! Siitä syntyi kyllä hyvästi säästöä.

Kovin kummoista ei nuhaisena ole tullut tehtyä. Vähän olen ministellyt ja tein nukkekotikokoisen reen ja ajovarusteet (näistä tulossa mini-blogiin postaus).

Joulupukki toi viiveellä jalkojen möyhentimen ja appivanhemmat olivat juuri sopivasti hävittämässä tuollaista hierontaistuinta joten se tulikin meille; joten olen runsaasti ottanut tässä hierontaistuntoja. 

Kasvihuoneesta kävin hakemassa vuoden 2017 sadon viimeisen purjon ja siitä valmistui perunasalaattia ja joulukinkku-pasteijoita uudeksi vuodeksi. 

Flunssastani huolimatta hevoset ovat kaivanneet liikutusta. Tipan kanssa olemmekin ahkerasti hyödyntäneet pellollemme tehtyä ratsastuslenkkiä. 

30 päivä tuli kaksi vuotta siitä, kuin mursin hevosen selästä tippuessa sääreni. Nyt vasta kahden vuoden jälkeen voin sanoa, etten ihan joka askeleella enää mieti jalkaani. Pitkä on siis ollut toipuminen, mutta niin se oli ennusteenakin. Tuo päivä kyllä myös muistutti taaskin ratsastuksen vaarallisuudesta, kun kävin moikkaamassa kirurgisella osastolla ystävääni jolla nyt on vuorostaan ratsastuksen vuoksi sääriluu pirstaleina. Mutta miettikää miten taidokasta; se onnistui murtamaan koipensa hevosen selässä ei siis hevosen selästä pudotessa! 

Kisullakin oli näköjään astetta rankempi vuoden aloitus. Se on onnistunut tänään jossakin saamaan silmäkulmaansa osumaa; siitä kohtaa puuttuu karvat ja siinä on pieni naarmu. Toivottavasti pipi ei lähde tulehtumaan. 

Mukavaa, hyvää ja turvallista alkanutta uutta vuotta!