Meille tulee vauva

Somessa on viime aikoina tullut vietettyä melko vähän aikaa ja siihen syy löytyykin aika lailla otsikossa. Raskauden ensimmäinen kolmannes alkaa kohta olemaan takanapäin ja lauantaina pyörähtää jo kolmastoista viikko.

Kaikki on mennyt kerrankin tähän asti kuin Strömsössä. Olen ollut tunnollinen e-pillerin popsija ja olen kokenut ne itselleni sopivaksi. Niitä on kuitenkin tullut syötyä niin monta vuotta, että ihan terveydellisistä syistä päätin ne lopettaa. Sitä paitsi enhän edes tiennyt vaikka olisin ihan turhaan niitä napsinut. Yhteisellä päätöksellä päätettiin myös, että seuraukset otetaan hyväksyttävästi vastaan tapahtui niin tai näin. No eipä siinä mennyt kuin muutama viikko, kun sain kauniit täyteläiset rinnat, josta pieni aavistus tuli jo takaraivoon. Pillereiden lopettamisen vuoksi tarkkaa kuukautisten mahdollista alkamispäivää en tiennyt. Testin tehtyäni siihen ilmaantui samantien kaksi vahvaa viivaa, jotka eivät epäilykseen enää jättäneet varaa. Tein vielä digitaalisen testin ja sen mukaan mentiin jo yli viidennellä raskausviikolla. 

Joulukuun alussa käytiin ensimmäisen kerran neuvolassa ja päästiin jo näkemään pienokainen ensimmäisen kerran ultrassa. Aikainen ultra oli aivan ihana kokemus, koska en ole kokenut oikeastaan mitään raskausoireita joten pieni pelko oli, että josko kyse olisikin ollut vain tuulimunasta. Siellä pieni katkarapu kuitenkin raajojaan liikutteli ja sydän sykki. Olen vain ollut aavistuksen väsyneempi ja läppärin/puhelimen näytön tuijottaminen meinaa tehdä pään kipeäksi (nyt helpottanut). Mitään aamupahoinvointeja tai ällötykisiä ei ole ollut vaan pikemminkin päin vastoin; kaikki ruoka maistuu isosti ja tuntuu, että koko ajan on nälkä! Kohtuni kallistuu eteenpäin niin pieni massu pömpötys näkyy jo; koko ajan tekisi mieli silitellä vatsaa. 

Eilen taas päästiin näkemään pikkuinen niskapoimu-ultrassa ja kätilö totesi kaiken olevan erittäin kunnossa ja sikiö on kasvanut ihan viikkojen mukaisesti. Ihana, kun pikkuinen nukahti kesken ultrauksen ja jouduimme vähän odottelemaan, että se taas heräisi (nukkui muutaman minuutin), mutta sen jälkeen olikin oikein eläväinen ja oikoi raajojaan oikein kunnolla. Siellä vilahti pienet sormetkin. 

Meidän vuosi on siis alkanut oikein iloisissa tunnelmissa ja tiedossa on hyvin erilainen vuosi. Laskettu aika on heinäkuussa 2019. Ihanaa, pääsee tekemään mansikkakakkuja. <3