maanantai 6. helmikuuta 2017

Jumppaa hevosen kanssa ja puutarha haaveiluja

Lauantaina olin toista kertaa Tipan selässä. Koulusatulan kanssa sain murtuneenkin jalan hiukan paremmin kylkeen kiinni ja sain vähän käytettyäkin jalkaa. Menimme kentällä kouluratsastusta. Lähinnä vain tepasteltiin, mutta me jopa ravattiin! Ei uskoisi, että hevonen on ollut niin vähäisellä liikunnalla! Lihaskuntohan on ihan nolla, mutta se oli yllättävän notkean ja kuuliaisen tuntuinen!



Tänään oli erityisen kaunis aurinkoinen pakkaspäivä. Onneksi on akkukäyttöiset kengänlämmittimet keksitty! Olen niin viluinen varpaistani, että kylmetyn sen vuoksi helposti. Mutta, kun on varpaat lämpöiset niin pysyy muutenkin lämpöisenä. <3


Pihalla kierrellessä haaveet ovat jo kovasti keväässä ja kesässä. Jos vain koipi pysyy kasassa, niin uskon ettei se tule paljoa hidastamaan menoani. 

Hedelmätarhan luumupuut alkavat olemaan kaatokunnossa ja sen takana oleva kuusiaita pitäisi siistiä, kun viime vuonna se jäi tekemättä. Nyt tulen kykenemään traktorin rattiin, jotta isäntä voi sitten traktorin kauhasta siistiä aidan. Ruusupensaat (alakuvan oikeassa reunassa) kaipaisivat harjateräksestä tuet.




Takapihan kolmion mallinen puolenhehtaarin koivikko (ylä ja alakuvassa) kaipais aitaa tien viereen, tuosta tolpalta mäntyjen luokse. On niin törkeitä ihmisiä, että jättävät autonsa tuohon meidän pihaantulo tolpan viereen ja tulevat etsimään tuosta meidän koivikostamme marjoja ja sieniä! Miten kehtaavatkin tulla nuin pieneen länttiin, aivan talon viereen, kun tolpan kohdalta tien toisella puolella olisi asumatonta metsää kilometri kaupalla.. 

Aidan haluan senkin vuoksi, että haluan alkaa hyödyntämään metsäämme enemmän ja tasoittaa sinne pohjan nurmipolulle, jonka pääsee ajamaan ajettavalla ruohonleikkurilla ympäri.  Koivikossa on pieni oja, jonka yli haluan kaarisillan. Haluan tuonne kukkapenkkejä, erikoispuista, puiston penkin... En todellakaan sen jälkeen halua nähdä siellä marjastajaa pyllistelemässä. 


Uusi kasvihuone lavakasvimaani vierestä kaipaa ympäristönsä siistimistä ja laatoittamista.

Sulais jo lumet...! 😀


Sentään nyt on luvattu aurinkoisia kelejä joten nautitaan niistä! Mukavaa alkanutta viikkoa!

7 kommenttia:

  1. Ihanaa intoa ja suunnitelmia. Kätevä lämmitin. Varmasti ihanaa ratsastaa tauon jälkeen. Hieno ponikuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on vain piha suunnitelmia! Haluaisin rempata kotia ja tallia ja sain pyynnön vastuullisen tehtäväänkin ja seuran heppatapahtumaa pitäisi järkätä.. :,D Vaikka jalka on edelleen rikki, niin lääkärin lausunto, että "kokeillaan elää sen kanssa" niin jotenkin se sai minussa ihan valtavan energiaryöpön päälle. :D Könkkäämisenikin ilmeisesti vain johtuu surkeasta lihaskunnosta ja akilesjänteen jäykkyydestä, mikä nyt ei ole mikään ihme, kun vuoden on käyttämättä jalkaa. Kuntoutuminen on hidasta puuhaa, mutta huomaan jaksavani ja kykenevän liikkuvani pikku hiljaa aina enemmän. Eikä särkyjä ole ilmaantunut! Riski on edelleen, että raudat vääntyy, mutta riski pienenee jalan vahvistumisen myötä. Loukkaantumisen myötä elämänarvoni on vähän muuttuneet; rakastan itseäni ja elämääni. Ihan mahtava fiilis! Vielä, kun ylimääräiset energiat voisi jakaa muille. :D
      Omistan useammat kengän lämmittimet. On patterilla toimivia sekä ladattavia malleja ja kaikki on hyviä. <3

      Poista
    2. Kuulostipa vatsaukseni kamalan lässytykseltä. :,D Mutta, kun tuolta nyt sattuu tuntumaan. :D

      Poista
  2. Paljon suunnitelmia sinulla etenkin tuo nurmipolku metsässä kuulostaa hienolle. Tippa on niin söpö :-) Aurinkoisia ratsastuspäiviä teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin ensin koivikkoon tekeväni hiekkapolun, mutta siitähän saisi olla koko ajan nyppimässä rikkaruohoja, vaikka mitä juurimattoja yrittäisi laittaa alle. Joutomaata on iso kasa hallin takana, joka on juuri sopivaa maan tasoitukseen. Nurmipolku on helppo pitää siistinä. :D
      Miun Tirppana, niin ihana kamala hevonen. Onneksi kuitenkin enemmän ihana. :,D

      Poista
  3. Kui nii Tirppana ihanan kamala?? Ei kai nyt kukaan Tippa-heppa nimen omaava voi olla kamala. Juu siis mullakin siis se Tippa, lempinimeltään siis, ja ties kuin mont muut nimeä sil sit on myös. Mut Tippa-heppa edelleen se käytetyin ;)
    Videolla Tippasi nätisti menee, mut lyhyt pätkä. Olisi kiva kuulla, ihan vertaistukenakin, kui Tirppana hevosissa (sun) ja muissakin on sitä mainittua kamaluutta, ku ovat niin ihania.
    Ja kiitti siitä kissatassu sydän painallus ohjeesta, jostain sielt joulukuulta. Kissojeni (mulla o kolme) paineleminen massaan, tai siis tassujen, kuullostaa ihan parhaalta! Täytyy kyllä runtata oikeesti massaan pari kanin, corgin ja kanan käpälää, ja em corgi-koiran kirsukin sekä Tiitiäis-heppon ja Tamukkeen turvanpainallukset ! tai ehkä hepolita kummiskin vaan kaviot ettei turpa mene tukkoon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmakuivuvaa massaa saa ihan isoimmista ruokakaupoistakin. Hauskaa puuhaa jälkien painaminen, eikä kissakaan siitä suuttunut. :D
      Tilppa Tölppö vaatii käsittelijältään hyvää huumorintajua ja tunnistaa kyllä ne ihmiset joita hän pystyy ihan yksi nolla pompottelemaan. Mikään paha se ei ole, mutta ottaa pomon roolin, jos ihminen ei siihen kykene. Ypäjän hevosopistolla tuo tamma ristittiin Ypäjä-nartuksi, kun matkasi sinne nuorena (3-4 vuotiaana) muutaman kerran ystäväni matkassa vähän opiskelemaan. Joukon nuorimpana Tippa kuvitteli omistavansa koko Ypäjän! Ratsukoulutus onneksi eteni hyvin ja tamma saikin myös eritäin hyvääkin palautetta, kun viimeisen kerran siellä vieraili. :P Tipalla on myös tapana hajoittaa tavaroita. Se ei ole myöskään mikään lasten ratsu, koska sillä on äärimmäisen vahvat reagtiot. Vaikka videolla näyttää oikein lussukalta löntystelijältä, niin aika harvan uskallan sen selkään päästää. En juurikaan voi päästää ihmisiä sitä tarhaankaan rapsuttelemaan; peräpää saattaa lentää ilmaan hyvin nopeasti silmien edessä. Peräpään heittäminen on ilmeisesti ihan geeniperimänä syntynyt ärsyttävä luonteen piirre. Ei Tippa sillä yleensäkkään mitään pahaa tarkoita (eikä se yrittämällä yritä ihmistä listiä), se on vaan sen tapa reagoida esim. outoihin ääniin. Siinä voi vahingossa jäädä alle, jos ei ole yhtään tamman olemuksesta osannut lukea, että on aika reaktioalttiilla tuulella. :D Tippa on oikeastaan kaikkea muuta, mitä omalta hevoselta toivoin, mutta aika hyvin ollaan yhteen kasvettu ja enkä mä kyllä tuosta enää raaskisi luopuakkaan. <3 :)

      Poista