Heposteluja ja historian havinaa

Eilinen päivä vierähti aikalailla ulkoillen. Olen niin hehkuttanut hevoseni käytöstä. Kuinka se on ollut ratsastaessa oikea supermussukka.. Eilen se ei sitten ollutkaan ihan niin mussukka. Kenttä on vielä huonossa kunnossa ja siinä on pystynyt vain kävelemään. Menimme ratsastelemaan talon viereiselle ihanan kimmoisaksi sulanneelle tienpätkälle ja pellolle. Tavoitteena oli vain rento hevonen ja siihen tavoitteeseen lopulta pääsimmekin, mutta ihan kaikkea piti tällä kertaa kytätä ja kauhistella; kaukaisia junia, naapureiden autoja, jostain kaukaa kuului moottorisahan ääni... Parasta tässä oli kuitenkin se, että jalkani tuntui yllättävän hyvältä ja olo selässä oli varman tuntuinen! Tirppa ilmeisesti vaistosi tämän ja purki nyt patoutuneet jännityksensä.. 😂

Vauhtia kyllä riitti eilen pikkuponissakin. Meidän kärrytie on vihdoin sulanut! Viimepäivinä ollaan jouduttu ponin kanssa tyytymään vain lähilenkin kiertämiseen, mutta nyt taas päästään ihan kunnon lenkille. Näimme myös ensimmäiset joutsenet ja kauriita. <3

Puolenhehtaarin koivikkokin alkaa olemaan sulanut. Kiertelimme siellä Kisun kanssa ja suunniteltiin mitä me sinne haluamme. <3 Haluamme sinne polun ja kukkapenkkejä ja erikoispuita...

Koivikon alppiruusuissa näyttää olevan paljon nuppuja. Viime kesänä kukinta oli hyvin vähäinen, mutta nyt taidetaan päästä taas nauttimaan kukkaloisteesta. Taidankin tänään käydä napsimassa tuosta kuusesta alaoksia pois ja tehdä alppiruusulle lisätilaa. <3 

Koivikossa on historiaa huokuva koivu. Olen ihmetellyt koivun rungossa olevaa erikoista pahkuraista muodostusta, mutta sielläpä onkin sisällä kettinki. Se on kuulemma ollut aikoinaan kartanon lehmien lypsypuu. Tontti on aikoinaan lohkaistu kartanon maista, eli näillä paikoilla on ennen sijainnut läheisen kartanon lehmien haka. 

Kylvöksille kuuluu melko hyvää. Sain työkaverilta paprikan taimia ja omatkin minipaprikoiden siemenet ovat lähteneet itämään. Omat chilit ovat vielä itämättä, mutta toivottavasti ne sieltä vielä nousisivat pintaan. Basilikasta pääsee jo kohta napsimaan lehtiä syöntiin. 

Tekaisin juustojen seuraksi ensimmäiset patonkini ja täytyy myöntää, että vähän innostuin. Ei se niin vaikeaa ollutkaa. Minun on varmaan hommattava patonkipelti.