Appivanhemmat pyysivät meitä viime sunnuntaina syömään. Pikkujäbän kanssa emme kuitenkaan oikein osaa nauttia tuollaisista kutsuista. Perille päästyään poika vähän tutkailee ympäristöään, sitten kitisee, kun on nälkä, sitten pitää vaihtaa pissavaippa (gaggaahan ei voi tehdä märkään vaippaan) ja heti perään kakkavaippa (parhaimmillaan myös koko vaatekerraston vaihto) ja sitten alkaakin unikitinät; yritä siinä sitten nauttia kyläilystä, kun ison osan vietät kuitenkin vauvan kanssa kaksistaan.
Siispä pyysimme, että isovanhemmat nappaisivatkin ruoat mukaansa ja tulisivat meille päivällistämään. Tämä olikin meille kaikille oikein mieluisa ratkaisu. Anoppi oli tehnyt karjalanpaistia ja perunamuussia ja me teimme karjalanpiirakoita. Perunamuussia ja piirakkataikinaa jäi yli, joten teimme vielä seuraavana päivänä perunapiirakoita: ne ne vasta hyviä olikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti