maanantai 9. tammikuuta 2017

Alkuvuoden kuulumisia

Vuosi vaihtui kotosalla ystävien seurassa. Uutena vuotena oli aivan lumetonta ja mittari kävi päivällä jopa plus kuudessa asteessa. Toinen päivä satoi maahan lunta ja siitä sitten alkoi pakkanen kiristymään. Loppiaisena mittari käväisi -25 asteessa, josta se sitten lähti laskemaan ja nyt lämpömittari on jo taas nollassa. Lunta on kyllä ihan reippaasti maassa, joten voi sanoa, että talvi on.

Vuosi on käynnistynyt ihanan leppoisissa puuhailuissa. Olen nauttinut kiireettömästä kotoilusta. Kävely ilman kyynärsauvaa on vielä vaikeaa, mutta kykenen ja jaksan sentään siivota meidän kahden hepan karsinat ja miltein saan itse Myy ponin valjastettua. Ei minusta olisi kuntosalilla kävijäksi (tai jonkun olisi ainakin ruoskittava vieressä etten luistaisi), mutta tällainen hyötyliikunta on ihan parasta kuntouttavaa liikuntaa ja mahtavaa, kun Myykin pääsee taas lenkille. Olen sekä introvertti, että ekstrovertti, mutta vahvasti enemmän kuitenkin introvertti, joten Myyn kanssa kaksistaan tehdyt kärrylenkit ja vapauden tunne on ihanan voimaannuttavia. Vaikka pidän sosiaalisista kanssakäymisistä, niin sisältäni olen melko erakkoluonteinen ja viihdyn omissa oloissani ja tunnun tarvitsevan paljon omaa aikaa. Onneksi tuo mies on ihan samanlainen, tosin minä taidan olla vielä pahempi. :,) Saraslomassani parasta on ollut juurikin se, että olen voinut valita sosiaaliset tilanteet itse ja ylimääräisiä ärsykkeitä ei ole ollut; joten vaikka jalka on ollut poikki ja liikkumiseni on ollut mitä on niin olo on ollut kamalan energinen ja pirteä, joten sen takia pitkä sairasloma ei ole päässyt ahdistamaan. Tottakai sitä toivoisi, että koipi lähtisi paranemaan ja pääsisi taas arkeen kiinni, mutta tämä pirteys on ollut ihan mahtavaa!

Palataan nyt kuitenkin siihen ekstrovertti puoleeni; ai miten mukava oli loppiaisena ystävän seurassa pitää leffailta ja katsoa joululahjaksi saamani Teit meistä kauniin leffan. Pidin elokuvasta! Nuoret Apulantalaiset näyttelivät loistavasti roolejansa. Roope Salmisen tilalle olisin kyllä vaihtanut jonkun tuntemattoman näyttelijän; olisi ollut uskottavampaa. Oli kyllä myös hauska miten rooleissa vilahteli oikeatkin Apulantalaiset.






Jouluruokatarjottavamme oli runsas, mutta oikeastaan mitään ei heitetty pois! Jatkojalostettiin ruista kaikenlaista; lohilaatikkoa, leikkelepizzaa, perunalaatikkorieskaa jne. Kinkustakin jäi vain paistoverkko ja kaluttu luu. Kinkun jämistä tuli ihan mielettömän hyvä hernesoppa. Kutsuttiin appivanhemmatkin keitolle ja neljä litraa soppaa hävisi yhdeltä istumalta, Keiton lisukkeeksi tein itsetehtyjä ruisnappeja ja sen kanssa oli tarjolla aurinkokuivattu tomaatti tuorejuustoa; koko pellillinen meni niitäkin . 


Kisu toivottaa lämminvesivaraajan päältä oikein mukavaa alkanutta viikkoa! :)

12 kommenttia:

  1. Minäkin olen voimakkaasti sekä intovertti, että ekstrovertti. Ihmisten ilmoilla olen hyvin ulospäinsuuntautunut ja tykkään jutustella niin tuttujen kuin tuntemattomien kanssa. Sitten kuitenkin sisimmältäni olen melkoisen voimakkaasti introvertti - nautin TODELLA paljon kun olen ihan yksin. Käyn suurimmaksi osaksi mieluiten yksin niin lenkillä, kirppiksellä kuin muuallakin. Oma seura, paras seura.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa ihan minulta. :D Olisi kyllä helpompaa, jos selkeästi olisi vain jompi kumpi. Ekstrovertti kiltti sosiaalinen puoleni vetää ihmisiä puoleensa, kun taas samalla introvertti minä kaipaisi ympärilleen enemän tilaa ja omaa rauhaa. Nuiden kanssa painottelu on välillä hyvinkin uuvuttavaa. :)

      Poista
  2. Hienoja kuvia. Hyvä, että elokuva oli mieleinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olga esitti niin hyvin Sipen äitiäkin. Sirkka Santapukki on käynyt pitämässä meillä töissä luennon, josta tuli hyvin hänen hurmaavaa persoonansa esille, mitä Olga esitti todella hyvin. :D Hauska leffa. :P

      Poista
  3. Mukavan oloista kotoilua ja ihana kissa :) Mä oon aina ollut voimakkaasti ekstrovertti mutta hupskeikkaa, viimeisen pari vuoden aikana introverttiytynyt (huih mikä sanahirviö) voimakkaasti, hassua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inhoan näitä nimikkeitä ja ihmisten lokeroimista, mutta nyt on ollut aikaa pohdiskella, niin näitäkin on tullut mietittyä. :D
      Nykyään, kun voimme olla (ja olemmekin) netin välityksellä jatkuvasti vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, niin se varmaan tekee meistä enemmän vetäytyviä introverttejä ja tunnumme tarvitsevan enemmän omaa aikaa, joka kuitenkin johtaa siihen netin selailuun (ja mm. tällaisiin keskusteluihin osaa ottamista ;) ) ja syntyy kierre ettei pääkoppa pääse tylsistymään ja lepäämään siltikään. Onhan tavallaan netistä uutisten lukeminenkin vuorovaikutusta, koska uutiset päivittyvät kokoajan ja siinä on koko ajan ajantasalla mitä maailmalle kuuluu. Niin ja varmaan nämä viimeaikaiset ihmisten käsittämättömän kauheat teotkin saa vetäytymään mielummin omiin oloihin ja välttämään isoja ihmisjoukkoja. Hihii, tällaista kaikkea on tullut pohdittua. :,D

      Poista
  4. Introvertin ja ekstrovertin väliin jää muuten ambivertti. Minulla on hyllyssä introverteistä kertova kirja (koska sellainen olen, todella vahvasti) ja siinä on lopussa testi, joka jakaa ihmisen melko karkeasti joko ekstro- ambi- tai introvertiksi. Introverttihän voi myös olla ihan hyvä sosiaalisissa tilanteissa, mutta vain väsyy siitä ihmisten kanssa puuhaamisesta. Kun taas ekstrovertti saa vain lisäenergiaa. :) Ja introvertti voi tykätä seurastakin, mutta yleensä mukavinta on pienet illanistujaiset joko kahden kaverin kanssa tai pienessä porukassa.

    Eilen tämä introvertti tosin hauskuutti koko keskiviikon illan ratsastusväkeä, kun valitsin Tarjan laittamista vaihtoehdoista Esmis taikka Karbin sen pienemmän ja pyöreemmän vaihtoehdon. Oltiin kuulemma koominen pari. Mutta hei, nyt on menty shettiksellä enkä edes pudonnu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein testejä; olen kaikkien mukaan ambivertti ja kaikenlisäksi vahvasti erityisherkkä. ;)
      http://media.wix.com/ugd/ea89b1_8332ab78a1ab4d628f79ad0462211150.pdf

      Hihii, Karpsalla ja vielä maksoitkin siitä!! :,D Toisaalta oon kyllä vähän kade; mä en ole kuin yhden kerran elämässä ratsastanut shetlanninponilla ratsastustunnin. Mut on isketty samantien isojen hevosten selkään, vaikka en mä nyt niin iso ole ollut. :D

      Poista
    2. Vähän epäilinkin, että voisit olla ambivertti, kun kerroit, että olisit vähän molempia. ;)

      Joo, Karpsalla ja vielä maksoin siitä! Piti katsos vähentää tallin "näillä hevosilla/poneilla en ole mennyt" -listaa. :D Pointtina kuitenkin Tarjalla oli ollut se, että ponin piti joutua kertaalleen kunnolla hommiin, kun se on pikkuihmisillä välillä niin vaikea, joten tarjouduin tehtävään. :D Se oli vaan hauskaa. Ja tosiaan. Pienenä en koskaan ratsastanut shettiksellä kuin korkeintaan jossain ponitalutuksissa eri tapahtumissa.

      Poista
    3. Shettikset. <3 Vieläkö on joku jolla et ole mennyt? :D
      Joku päivä mä kyllä tästä pomppasen Tirppanan selkään. Täytyy vaan opettaa Matti satuloimaan. Ylimääräisen painon kantaminen sylissä ei tunnu hyvältä, mutta muuten koipi on niin hyvän tuntuinen. Kävely on vielä vaappumista, mutta viikko viikolta jalka niin kuin tuntuisi vahvemmalta ja kykenen liikkumaan enempi ilman keppiä. Ainakin karsinoiden siivoaminen on helpottunut ja kykenen jo kottareitakin käsittelemään, joten saan tallin ihan itse siivottua. Onni on hyvin suunniteltu pikkutalli, jossa on kaikki ihan lähellä. :P

      Poista
    4. Jotenkin jäänyt huomioimatta, että olet tänne vielä vastannut... Mutta siis tunneilla pyörivistä otuksista en oo menny Riinalla. Mutta muuten oon käsittääkseni mennyt kaikilla paitsi yksäreillä. :D
      Oletko jo käynyt Tirpan selässä? :)

      Poista
    5. JUU OLEN!! :D Riinaa sun pitäisi kyllä kokeilla! Pyydäppä sitä! :)

      Poista