Alkuvuoden kuulumisia

Vuosi vaihtui kotosalla ystävien seurassa. Uutena vuotena oli aivan lumetonta ja mittari kävi päivällä jopa plus kuudessa asteessa. Toinen päivä satoi maahan lunta ja siitä sitten alkoi pakkanen kiristymään. Loppiaisena mittari käväisi -25 asteessa, josta se sitten lähti laskemaan ja nyt lämpömittari on jo taas nollassa. Lunta on kyllä ihan reippaasti maassa, joten voi sanoa, että talvi on.

Vuosi on käynnistynyt ihanan leppoisissa puuhailuissa. Olen nauttinut kiireettömästä kotoilusta. Kävely ilman kyynärsauvaa on vielä vaikeaa, mutta kykenen ja jaksan sentään siivota meidän kahden hepan karsinat ja miltein saan itse Myy ponin valjastettua. Ei minusta olisi kuntosalilla kävijäksi (tai jonkun olisi ainakin ruoskittava vieressä etten luistaisi), mutta tällainen hyötyliikunta on ihan parasta kuntouttavaa liikuntaa ja mahtavaa, kun Myykin pääsee taas lenkille. Olen sekä introvertti, että ekstrovertti, mutta vahvasti enemmän kuitenkin introvertti, joten Myyn kanssa kaksistaan tehdyt kärrylenkit ja vapauden tunne on ihanan voimaannuttavia. Vaikka pidän sosiaalisista kanssakäymisistä, niin sisältäni olen melko erakkoluonteinen ja viihdyn omissa oloissani ja tunnun tarvitsevan paljon omaa aikaa. Onneksi tuo mies on ihan samanlainen, tosin minä taidan olla vielä pahempi. :,) Saraslomassani parasta on ollut juurikin se, että olen voinut valita sosiaaliset tilanteet itse ja ylimääräisiä ärsykkeitä ei ole ollut; joten vaikka jalka on ollut poikki ja liikkumiseni on ollut mitä on niin olo on ollut kamalan energinen ja pirteä, joten sen takia pitkä sairasloma ei ole päässyt ahdistamaan. Tottakai sitä toivoisi, että koipi lähtisi paranemaan ja pääsisi taas arkeen kiinni, mutta tämä pirteys on ollut ihan mahtavaa!

Palataan nyt kuitenkin siihen ekstrovertti puoleeni; ai miten mukava oli loppiaisena ystävän seurassa pitää leffailta ja katsoa joululahjaksi saamani Teit meistä kauniin leffan. Pidin elokuvasta! Nuoret Apulantalaiset näyttelivät loistavasti roolejansa. Roope Salmisen tilalle olisin kyllä vaihtanut jonkun tuntemattoman näyttelijän; olisi ollut uskottavampaa. Oli kyllä myös hauska miten rooleissa vilahteli oikeatkin Apulantalaiset.

Jouluruokatarjottavamme oli runsas, mutta oikeastaan mitään ei heitetty pois! Jatkojalostettiin ruista kaikenlaista; lohilaatikkoa, leikkelepizzaa, perunalaatikkorieskaa jne. Kinkustakin jäi vain paistoverkko ja kaluttu luu. Kinkun jämistä tuli ihan mielettömän hyvä hernesoppa. Kutsuttiin appivanhemmatkin keitolle ja neljä litraa soppaa hävisi yhdeltä istumalta, Keiton lisukkeeksi tein itsetehtyjä ruisnappeja ja sen kanssa oli tarjolla aurinkokuivattu tomaatti tuorejuustoa; koko pellillinen meni niitäkin . 

Kisu toivottaa lämminvesivaraajan päältä oikein mukavaa alkanutta viikkoa! :)