Kuvapläjäys vuodestani

Tämän viikon Pienen Linnun MakroTex-haasten teemana on: Muistoja - 2016

Vaikka vuosi on vierähtänyt sairaslomaillen ja kyynärsauvojen kanssa liikkuen, niin ei vuosi mikään huono ole ollut! Kuvia on kertynyt sadoittain ja paljon on tullut tehtyä kaikenlaista kivaa, joten valinnan vaikeus postauksen kuviksi oli hankalaa! 

Kuvia on kertynyt valtavasti etenkin ruuista ja leivonnaisista, jotka olisi tehnyt mieli julkaista kaikki. :,D 

Tammikuu

Itselleni tämä vuosi on ollut hyvinkin poikkeavanlainen. Mursin hevosen selästä tippuessani sääreni juuri ennen vuoden vaihdetta. Vuosi alkoi kirurgisella osastolla pötkötellen, metallikehikko kiinnitettynä jalan luihin. 

Yhdeksän vuorokauden sairaalassa olon jälkeen kotiuduttuani, mies leipoi minulle suloisen parane pian kakun. <3 Tammikuu vierähti aika lailla makoillen.

Helmikuu

Jalka alkoi sietämään enemmän pystyssä olemista, joten askartelin Huvikumpu-kilpailutyötäni, jolla sijoituin lopulta kolmanneksi. 

Osallistuimme myöskin siskoni kanssa Arctic Chocon suklaakurssille, jossa opettelimme valmistamaan konvehteja. <3

Maaliskuu 

Paljon askartelua ja leipomista.

Huhtikuu

Pääsin kipsistä eroon ja sain alkaa varaamaan jalalle puolta painoa. 

Kävimme ihastuttavilla kevätmessuilla, johon tutustuin pyörätuolin kyydissä. Mielenkiintoinen kokemus sekin! Hämmentävää miten törkeästi ihmiset tunkeilivat eteen, joten kuvasaldokin jäi ihan onnettomaksi, vaikka kuvattavaa kyllä olisi olut. Sain todella olla skarppina ja suojella jalkaani, ettei kukaan vaan sitä enempää murjoisi.

Huhtikuussa laittelin siemeniä itämään ja uskaltauduin puuhastelemaan enemmän hevosten kanssa. 

Toukokuu

Hevoset pääsivät toukokuun viides päivä laitumelle. Ajoin pellolla autoa ja vedin peräkärryssä laiduntolppia. 

Miehet kasasivat syksyllä syntymäpäivälahjaksi saamani uuden kasvihuoneen. <3 

Kylvin kasvimaalaatikkoihini siemenet. Niiden hoitaminen onnistui erityisen helposti murtuneen säärenkin kanssa, kun laatikoiden reunalla pystyy istumaan. <3

Siivosin vanhankin kasvihuoneen toivottamaan uudet taimet tervetulleiksi. 

Kissa toi vaskitsan näytille.

Kuun lopussa meille valmistui vielä pienoinen kesäterassi ladon seinustalle.

Kesäkuu ja Heinäkuu

Kesästä nauttimista!

Elokuu

Sadonkorjuuaikaa, leivontaa ja ruoanlaittoa oman maan antimista.

Vierailimme Olgan Farmilla. <3

Työkaverin kanssa vierailin avoimet puutarhat päivänä ihmisten puutarhoissa, kuten villissä pihassa.

Syyskuu

Teimme perinteisen retken Ypäjälle suomenratsujen kuninkaallisiin. 6.9 vietetään suomenhevosen päivää, jonka kunniaksi raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestö Suomen Hippos ry antaa liputussuosituksen. Meillä liputettiin ihan yönkin yli Tippa-suomenhevosemme kunniksi. Todellisuudessa kävi niin, että lippu takertui ruostuneeseen lipputankoon kiinni eikä tullut alas. Isäntä kaatoi lipputangon seuraavana päivänä traktorin kanssa. Tanko sai sen jälkeen hiomakäsittelyn, uuden maalipinnan, uuden nupin, uudet narut ja uuden lipunkin. 

Vierailtiin Apulandiassa.
Jalan takia, kun en ole päässyt remontoimaan, niin vaihtelin makuuhuoneessa ja olohuoneessa tekstiilejä ja tein muutamat taulut vahakankaasta ja keittiöpyyhkeestä.

Syyskuussa vietettiin myös syntymäpäiviäni.

Lokakuu

Pidettiin peli-iltoja ja vierailtiin Hirvaskankaalla Huutokauppakeisarin huutokaupassa.

Osallistuin toista kertaa Nukkekotiharrastajien kerho-iltaan. Nämä kerho-illat tulevat jatkossakin korvaamaan ratsastustunnit, vaikka koipi kuntoon tulisikin. Ratsastelut oman hevosen kanssa saavat riittää. <3

Käytiin Suuressa Snadissa, jossa äitini ja minun opettajanpöytä-työmme sijoittui jaetulle toiselle sijalle.

Marraskuu

Kuukauden kohokohta oli ehdottomasti kuun lopussa käynti fysioterapeutin luona. Pääsin toisesta kyynärsauvasta eroon ja sain alkaa varaamaan jalalle pikku hiljaa täyttä painoa!

Joulukuu

Vaikka sääri on edelleen poikki, niin olen kyennyt lenkkeilemään yhden kepin kanssa, eikä jalka ole siitä ottanut nokkiinsa. Myy on päässyt lenkeille mukaan. <3

Joulukuun yksi kohokohta on herkullisten jouluruokien nauttiminen.

Käythän tästä vierailemassa muidenkin muistoja - 2016- postauksissa.

Joulun kuulumisia

Jouluaattona appivanhemmat tulivat meille syömään ja illaksi menimme siskoni luokse, jossa olivat myös vahempani. Pukki toi mieleisiä lahjoja ja yhden lahjan oli vielä jättänyt kaupan hyllyllekkin; saamme käydä valitsemassa meille mieleisen pölynimurin. :D Vanhallla imurilla ei yllä edes keittiötä imuroimaan, imuteho on surkea ja desibelit nousevat  korvia vihloviksi. Jos tästä alkaisi kohta itsekkin kyetä imuroimaan, vuoden tauoan jälkeen. :D Olen alkanut lenkkeilemään yhden kyynärsauvan kanssa ja se on tuntunut kyllä koko kropassa, sekä murtuneessa jalassa erittäin hyvältä! 

Kelit ovat taas vaihdelleet. Kärrylenkkivideo on kuvattu 18.12.2016, jolloin lunta oli vielä ihan rutkasti ja mukava pieni pakkanen. Tapaninpäivän kymmenenvuotis kihlajaispäivämme kunniaksi emme rekiajelulle miehen kanssa päässeet, mutta keväisissä maisemissa (+ 5 astetta) heitimme parin kilsan lenkin jalkasin. Tänä aamuna oli jälleen maassa pienoinen lumikerros.

Oikein hyvää loppuvuotta! Illaksi leffavinkki: Sotahevonen neloselta klo. 21.00. <3

Rauhallista Joulua!

Viime jouluna maa oli sula, paistoi aurinko ja lämpömittari näytti plus neljää astetta.

Tänä jouluna sataa vettä, joka taitaa sulattaa viimeisetkin lumen rippeet ja lämpömittari näyttää plus kahta astetta. Viikko sitten oli vielä oikein kauniin lumista ja muutama pakkasaste.

24.12.2016

Jouluisia tunnelmia

Joulu se lähestyy kovaa vauhtia! Jouluvalmistelut ovat melko hyvässä mallissa, mutta kellon tikitystä voisi silti vähän hidastaa.

Eilen olin äitini kanssa joulufiilistelemässä nukkekoti-kerhoillassa. Askartelimme pienet joulukuusen matot bunkalangasta. <3  

Lauantaina kävimme miehen kanssa Malmgårdin kartanon joulumarkkinoilla. Paljon oli kaikkea ihanaa myynnissä! Olen kyllä niin pihi, kun tiedän osaavani itsekkin tehdä, niin en millään raaski toisten tekemiä käsitöitä ostaa. :D 

Kävimme myös viime viikolla Ikeassakin pyörähtämässä ja herkuttelemassa Ikean joulubuffetilla. Voin kyllä suositella! Erittäin hyvä jouluruoka!  Ikea reissun syynä oli myös sekin, että pääsin liikkumaan. Ulkona on niin liukasta, että liikkuminen on kaikkea muuta, kuin rentoa. Olen nyt kävellyt yhden kepin kanssa ja se on alkanut sujumaan jo melko hyvin. Jalkakaan ei ole ottanut siitä nokkiinsa. Sisällä olen alkanut jo jopa ottamaan lyhyitä siirtymisiä kokonaan ilman keppejä! Vitjat se tuntuu vaikealta, kun koiven lihaskuntokin on niin heikko, mutta sekään ei ole aiheauttanut jalkaan mitään särkyjä! 

Jouluisia minijuttuja on tullut näperreltyä päivittäin; käykääs kurkkaamassa minit koivikon katveessa joulukalenteria, että mitäs kaikkea olenkaan tehnyt. ;) Keittiö-blogiinkin lisäsin herkullisen bataattilaatikon ohjeen. Oletteko huomanneet, että Koivikon Katveessa löytyy myöskin facebookista. :)

Frozen-piparkakkutalo

Tänään matkasi "Frozen henkinen" piparkakkutaloni Orimattilan megamyyntiareenaan. Areenalta piparkakkutalot matkaavat päiväkoti-Kimppaan, josta ne jaetaan paikallisille lapsiperheille. Palkkioksi leipoimisesta sain piparkakkukirjan ja piparimuotin. 

Kotimatkalla pyörähdimme Motonetistä ostamassa metallinpaljastimen. Himpula vekotin, mutta hoiti tehtävänsä; Tippa-hevosemme pudonnut kenkä löytyi lumen alta! Eipä ole tarvinut montaa kertaa pyytää kengittäjää tulemaan kiinnittämään irtokenkiä erikseen, niin kuin ei nytkään tarvitse. Hevoseni on yleensä hirmu fiksu ja osaa pudottaa kenkänsä niin, että kengittäjä on joka tapauksessa tulossa kengittämään muutaman päivän sisällä.

Eilinen päivä vierähti ratsastusseuramme koko perheen pikkujouluja järkäten. En näköjään ottanut sieltä yhtään valokuvaa! Pidimme keppihevos-esteratsastuskilpailut, sekä tallissa ratkottiin joulumysteeriä. Leivoin tarjottavaksi mokkapaloja sekä mini-joulutorttuja. Voi, että oli taas ihana ja onnistunut tapahtuma! Jäimme vielää iltaa viettämään aikuisporukassa rupatellen. <3

Jokos teillä on itsenäisyyspäivälle suunnitelmia? Meinaatteko katsoa linnan juhlia? :)

Joulukalenteri 2016

Minit Koivikon Katveessa blogissani avautuu joka päivä joulukalenterin luukku.

Käykääpä kurkkimassa mitä sieltä mahtaa paljastua. ;)

11kk kävelemättä

Tästä voit katsoa aiemman postauksen sääreni murtamisesta. Nyt on siis jo kulunut 11kk siitä, kun putosin yhden jalan varassa hevosen selästä alas. Sairaslomalla olen ollut ja olen kyynärsauvoja käyttänyt, saaden varaten jalalle vain puolet painosta. Kudostuhoa ja rautaa on niin paljon, että luutuminen ei ole meinannut käynnistyä.

Maanantaina kävin tt-kuvauksissa ja eilen oli lääkäriaika. Eivät ne kuvat edelleenkään hyviltä näyttäneet. Vieläkään eivät kuitenkaan uudelleen operoitavaksi laittaneet, vaan vieläkin katsotaan tammikuun loppuun asti. Myös exogen ultraääni hoito saa jatkua.

Lääkäri otti tietoisen riskin ja nyt aletaankin lisäämään sääreen rasitusta ja yritetään sillä saada luutumista aktivoitumaan. Seuraavat kuvaukset ja lääkäriaika on vasta tammikuun lopussa. Jos silloinkin ollaan vielä luutumisen kanssa lähtötilanteessa (tai ruuvaukset ovat painosta pettäneet), niin sitten olisi luudutusleikkaus edessä. Pohjeluun kunnolla ei ole mitään merkitystä, mutta tajusin sentään sen tilannetta kysyä ja kyllä se kuvissa ihan luutuneelta näytti. Lääkärille se tieto ei merkannut mitään; pohjeluusta voidaan vaikka napata pätkä pois ja se ei elämistä haittaa. Itseäni tieto luutuneesta pohjeluusta kyllä rauhoitti; edellytykset normaalin murtuman luutumiseen siis on!

Tänään kävin fysioterapeutin ohjauksessa opettelemassa kuinka alan pikku hiljaa varaamaan jalalle täyttä painoa. Fysioterapeutti oli aivan ihana ja juuri sopivan topakka. Saan jättää etenkin sisätiloissa jo toisen kepukan pois!! Mitä nopeimmin pääsen toisestakin kepistä eroon niin aina vaan parempi! Voitte vaan arvata kuinka tohkeissani olen!! Se tunne, kun saavuin kotiin ja jätin toisen kepin eteiseen ja sainkin lähteä riisumaan takkia niin, että sain pidettyä puhelinta kädessä!! Sekään ei kuitenkaan tullut automaattisesti mieleen; olin jo laittamassa siirtymisen ajaksi puhelimen takin taskuun.. Ihan mahtava tunne saada kannettua vesilasiakin!

Ehei, ei tämä kuitenkaan helppoa ole! Kyllä tässä kävelemisen joutuu opettelemaan ihan uudelleen. Kuntokin on niin surkea, että väsyminen tulee äkkiä. Ja niin vinokin olen... Suurin ongelma on kuitenkin korvien välissä! Hyvin vaikea luottaa jalan kantavuuteen! :,D Etenkin, kun nyt on liukasta niin ulkona on vielä paras pitää molemmat kepukat, mutta pikku hiljaa.. JEEE!! Ihan mahtavaa myös sekin, että jos ei olisi niin liukasta, niin voisin jo päästä autollakin ajamaan!! Kaikista eniten odotan, että pääsen hevosten kanssa touhuamaan; edes Myy ponin kanssa yksin kärryajelmaan!!!!  💖 Pahoittelen huutomerkkien runsasta määrää, mutta olen vaan niin iloinen!!!!! 

Mikään säihkysääri en ole koskaan ollutkaan, mutta ei kyllä nytkään tarvitse koipea piilottelemaankaan alkaa! Ihan yhtä pökkelö on toinenkin nilkka, eli ei tuossa mitään turvotuksia ole. Leikkausarpia on kaksi, mutta ovat hyvin siistejä, niin kuin tuo reikäkin mistä luu tuli ulos.