lauantai 20. tammikuuta 2018

Puutarhapäiväkirja löytyi vihdoin ja sirkkapihvien maisteluja

Aloitin keväällä 2015 pitämään puutarhapäiväkirjaa, mutta kadotin päiväkirjan mystisesti jo samaisena kesänä. Olen yrittänyt etsiä kirjasta kaikkialta, mutta ei se vaan ole tullut vastaan. Nyt se löytyi! Kirja tuli vinttiä penkoessa vastaan. En tiedä mistä syystä sen sinne olen vienyt. Nyt pääsen jälleen jatkamaan muistiinpanojen kirjaamisia kylvöistä ja idättämisistä! Kirjan löytymisen kunniaksi ostin muutaman siemenpussin.



Tein myös pienoisen inventaarion siemenieni kanssa. Niitä on kertynyt aika paljon...


Siemeniä olen perinyt anopilta, saanut lahjaksi sekä ostanut itse lähinnä ale hinnoin.


Viime syksyn alesta ostin värikkäitä porkkanoita ja retiisejä sekä rucolaa.


Ihan ei ole vielä kylvökelit ajankohtaisia. Lunta on ihan rutkasti ja pakkasta ollut noin nelisen astetta. Selkeästi päivät ovat kyllä alkaneet jo pidentymään.






Kauppareissulta tuli myöskin ostettua heinäsirkkapihvejä. Hinnan puolesta olisin normaalisti jättänyt kaupan hyllylle, mutta kerta päiväys oli menossa niin paketti maksoi vain 2€, joten raaskin ostaa maisteluun. 

Kevyt pannulla paistaminen sai pihveihin ei niin houkuttelevan mustan sävyn. Sämpylän välissä ei se pihvi kuitenkaan pahalta maistunut. Jopa ihan hyvän makuisia olivat, mutta ihan kuin jälkimakuna olisi rouskutellut roskan palasia. Samaisella hinnalla voisin ostaa toistekkin, mutta täyttä hintaa en nuista pihveistä kyllä maksaisi. 




Ja hei, katsokaa miten söpöjä nallekarkki-korviksia! Nämä lähti myöskin kauppareissulta mukaani. 


Posti toi viikko sitten ihanaisen paketin Puikoilta pudonnut Terhiltä. Kiitos Terhi! Ihan nuin vahvoihin kynsilakkojen väreihin en ole tottunut, mutta pitäähän väriä elämässä olla. Punasävyinen kynsilakka (myös ylemmässä kuvassa) pysyi kynsissäni koko työviikon ja kului vain aavistuksen kynsien päistä. Todella kestävän tuntuisia lakkoja! Yksikin lakkakerros on peittävä ja kovettuu kovaksi melko nopeasti. Kestävyydestä huolimatta puhdistuu helposti kynsilakan poistoaineella. Olen tykästynyt! <3 


Oottekos te jo maistaneet heinäsirkka tuotteita vai puistattaako 
jo ajastuskin hyönteisten syömisestä? 

Mukavaa viikonloppua!

lauantai 13. tammikuuta 2018

Neljä kuvaa vuodesta

Sain Pihakuiskaajan matkassa Anneli A.:lta hauskan kuvahaasteen. Kiitos Anneli!

Neljä kuvaa kesästä (Vahdoin nimeksi neljä kuvaa vuodesta) haaste kuuluu näin:
Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta. Tiedän, että neljä kuvaa on aika rajallinen, voisiko siis olla neljä tunnelmaa ja kuvia tietenkin enemmän...
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. Haasteen voi toteuttaa "varjohaasteena" eli neljä kuvaa kissan vuodesta. Puutarhakissan omistajat voivat halutessaan yhdistää haasteet. 
Mukaan voi siis haastaa neljä blogiystävää - tai kuinka monta haluaa.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

KEVÄT


KESÄ




SYKSY





TALVI





Minulle kävi niin kuin monelle muullekkin haasteen vastaanottajalle; en osannut valita vain neljä kuvaa. Kuvakohteeksi valitsin lavakasvimaamme ja kuvat ovan vanhoja ja vuosilukukin vaihtelee. 

Haaste on kiertänyt jo monella, mutta jos et ole vielä haastetta vastaanottanut niin voit napata sen tästä matkaasi. Mukavaa viikonloppua!

maanantai 8. tammikuuta 2018

Fazerin vierailukeskus; talven todellinen ihmemaa

Pienen Linnun MakroTex-haasteen teemana on: Talven ihmemaa. Eilinen vierailu veti kyllä suupielet korviin asti. Oli aurinkoinen kirpakka pakkaspäivä, mutta me pääsimme talven todelliseen ihmemaahan. Pieni trooppinen sademetsä hyisevän Suomen sisällä ja kaiken kukkuraksi vielä rutkasti suklaata joka puolella. Pääsin tutustumaan Fazerin vierailukeskukseen yhdessä mieheni ja siskoni perheen seurassa. 


Mignon munat (joista alla oleva pupu on kasattu) on todellista Suomalaista käsityötä! Tästä voit lukea munista lisää.  


Tiesitkö, että Fazer käyttää vuosittain 20 miljoonaa litraa tuoretta maitoa, mikä ”työllistää” noin 3000 lehmää. Yhden 200 gramman Fazerin sinisen suklaalevyn valmistamiseen tarvitaan kolme lasillista maitoa!


Kierros tarjosi paljon mielenkiintoista tietoa Fazerista ja yleensäkkin suklaasta. Oppaalla oli äänetoistolaite, joten vaikka houkutuksia oli joka puolella niin kuulemaansa jaksoi keskittyä. Voin suositella kierrosta kaikille jotka vain suinkin ovat kiinnostuneet suklaasta! Loistava myös koko perheen retkikohde.  


Kohokohtana oli tietenkin karkkipuu ja "suklaapatukka-pöntöt", joista sai suklaata syödä niin paljon kuin jaksoi. Hurmioituneena löysin itselleni uuden herkun: kookos maitosuklaa <3. Nam nam nam!



Bongasimme siskon kanssa "tiskin takaanta" aivan ihastuttavan näköisiä tuunattuja suklaalevyjä. Tuollainen levy olisi ihana saada lahjaksi. <3 


Kotiin viemiseksi saimme vielä herkkukassit.


Onko teille vierailukeskus jo tuttu paikka? Kuinka paljon teillä suklaata syödään? 

maanantai 1. tammikuuta 2018

Mites se loppuvuosi menikään

Niin se alkaisi olemaan joululoma vietetty ja huomenna paluu arkeen tapahtuu heti aikaisella aamuvuorolla. Tapaninpäivä oli hyvä päivä, mutta siitä eteenpäin päivät menikin räkätautia podeten. Tänään on henki kulkenut hyvin, mutta tuntuisi, että poskiontelot on yhä tukossa.
Mies leikkasi vielä vuoden viimeisenä päivänä hiukseni. Minun ei tarvinut käydä viime vuonna kertaakaan parturissa! Siitä syntyi kyllä hyvästi säästöä.

Kovin kummoista ei nuhaisena ole tullut tehtyä. Vähän olen ministellyt ja tein nukkekotikokoisen reen ja ajovarusteet (näistä tulossa mini-blogiin postaus).


Joulupukki toi viiveellä jalkojen möyhentimen ja appivanhemmat olivat juuri sopivasti hävittämässä tuollaista hierontaistuinta joten se tulikin meille; joten olen runsaasti ottanut tässä hierontaistuntoja. 


Kasvihuoneesta kävin hakemassa vuoden 2017 sadon viimeisen purjon ja siitä valmistui perunasalaattia ja joulukinkku-pasteijoita uudeksi vuodeksi. 




Flunssastani huolimatta hevoset ovat kaivanneet liikutusta. Tipan kanssa olemmekin ahkerasti hyödyntäneet pellollemme tehtyä ratsastuslenkkiä. 

30 päivä tuli kaksi vuotta siitä, kuin mursin hevosen selästä tippuessa sääreni. Nyt vasta kahden vuoden jälkeen voin sanoa, etten ihan joka askeleella enää mieti jalkaani. Pitkä on siis ollut toipuminen, mutta niin se oli ennusteenakin. Tuo päivä kyllä myös muistutti taaskin ratsastuksen vaarallisuudesta, kun kävin moikkaamassa kirurgisella osastolla ystävääni jolla nyt on vuorostaan ratsastuksen vuoksi sääriluu pirstaleina. Mutta miettikää miten taidokasta; se onnistui murtamaan koipensa hevosen selässä ei siis hevosen selästä pudotessa! 



Kisullakin oli näköjään astetta rankempi vuoden aloitus. Se on onnistunut tänään jossakin saamaan silmäkulmaansa osumaa; siitä kohtaa puuttuu karvat ja siinä on pieni naarmu. Toivottavasti pipi ei lähde tulehtumaan. 

Mukavaa, hyvää ja turvallista alkanutta uutta vuotta!

tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulu Koivikon Katveessa

Kylläpä aika rientää. Tänään on meidän yhdestoista kihlajaispäivä. Alla oleva edesmennys suomenhevostamma Sykerö tutustutti meidät isännän kanssa Tapaninpäivän rekiajelun merkeissä 2004.


Jouluaatoaamuna kävimme appivanhempieni luona joulupuurolla, jonka jälkeen tulimme kotiin valmistelemaan joululaatikoita. Bataattilaatikko valmistui hyväksi havaitulla reseptillä, mutta porkkanalaatikkoon tuli vähän twistiä chilistä ja sinihomejuustosta. Imellettyä perunalaatikkoa on myös ehdottomasti oltava joulupöydässä!


Poikkeuksellisesti kattasin meille sinivalkoisen joulukattauksen, kun menin voittamaan Fazerin facebook-kilpailusta niin kauniin Suomi100 Iittalan Kastehelmi astiaston. Massu tuli täyteen ja ruoka oli hyvää!



Iltakahvit käytiin perinteisesti nauttimassa siskoni luona. Kylläpä pukki toi taas mieleisiä lahjoja! Kuvasta puuttuu huppari, jonka otin jo heti käyttöön. Pääsemme isännän kanssa tammikuussa siskoni perheen seurassa tutustumaan Fazerin vierailukeskukseen. <3 
Myöhään illalla kävimme vielä viemässä haudoille kynttilät. 


Kaksi haikeaa aamua takana, kun ei ole enää ollut avattavissa ihastuttavia nukkekoti joulukalenteripaketteja. Kalenterista paljastui joka aamu aivan mielettömän ihastuttavia mini-esineitä. Kaikki alla olevat esineet tulivat paketeista. <3 Kiitos näille kuudelle ihanalle ministelijälle jotka lähtivät kanssani joulukalenterivaihtoon! 


Aatonaattona oli aikamoinen lumimyräkkä, mutta itse aattona paistoi kauniisti aurinko ja oli muutama pakkasaste.




Joulupäivänä tuli nukuttua pitkään. Tipan kanssa ratsastelimme pellolla ja heppailujen jälkeen lähdimme käymään mummini luona. 
Illalla nautimme vielä jouluruokaillallisen ja kaivoimme tähän kattaukseen kalatkin esille, joita emme tarkoituksella aattona syöneet laisinkaan. Nam nam!






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...