Vinyylilankkulattia ja sydänääniä

Meillä on keittiössä vihdoin uusittu ihana lattia! <3 Lunta on sadellut ihan kiitettävästi. Miehellä on siis ollut rutkasti auraus hommia, joten remontti ei ole päässyt kunnolla etenemään. Eilen päästiin sentään vihdoin lattian kimppuun. Valitsimme lattiamateriaaliksi Pergon laattajäljitelmä vinyylilankkua. Vanhan lattian alta olisi paljastunut kaunis lautalattia, mutta appivanhempani ovat sen levyttäneet kylmyyden vuoksi piiloon. Mukavuuden vuoksi emme lähteneet kaivamaan lautoja esille, vaan nautimme mekin mieluummin lämpöisestä lattiasta. Talomme on verhoiltu helpolla ja huoltovapaalla vinyylillä (ihan menee puuverhoilusta), johon olemme olleet erityisen tyytyväisiä, joten helppohoitoisuuden ja kulutuskestävyyden vuoksi valitsimme vinyyliä sisälle sisustukseenkin. 

Purettiin leivinuuni ja rakennettiin tilalle ruokakomero.

Pienten alkukankeuksien jälkeen vinyylilankun asennus sujui melko helposti. Kun löytyi oikeat otteet ja uskalsi voimaa käyttää niin palat loksahti paikoilleen. 

Kuminuija oli oiva apuväline, jos lankku kaipasi pientä kavennusta.

Lunta, lunta, lunta, sitä on satanut! Tämän alueen virallinen mittauspiste kertoo, että lunta on tällä hetkellä 49cm. Pakkanen on vaihdellut -2:n ja -25°C välillä. Eli ihan talviset kelit on ollut.

Nyt mennään raskausviikolla 15. Edelleen oloni on pysytellyt aivan normaalina. Nälkä vain meinaa iskeä vähän väliä.  Mitään ruokahimoja tiettyyn ruokaan ei ole syntynyt, vaan ihan kaikki syötävä kelpaa.

En ole neuvolassa päässyt kuuntelemaan vaavin sydänääniä, joten ostin oman dopplerin. <3 Luin netin foorumeista laitteesta käyttökokemuksia ja hyvä niin, koska sydänäänet olisivat varmaan jääneet muuten kuulematta. Hain sydänääntä vatsan päältä tuloksetta, mutta erään vinkin ansioista juoksevan hepan ääni alkoikin kuulumaan hyvin hyvin alhaalta (karvoituksen rajasta).  <3 

Mukavaa ja auroinkoista pakkassunnuntaita!

Onko teillä kokemusta vinyylilankusta?

Meille tulee vauva

Somessa on viime aikoina tullut vietettyä melko vähän aikaa ja siihen syy löytyykin aika lailla otsikossa. Raskauden ensimmäinen kolmannes alkaa kohta olemaan takanapäin ja lauantaina pyörähtää jo kolmastoista viikko.

Kaikki on mennyt kerrankin tähän asti kuin Strömsössä. Olen ollut tunnollinen e-pillerin popsija ja olen kokenut ne itselleni sopivaksi. Niitä on kuitenkin tullut syötyä niin monta vuotta, että ihan terveydellisistä syistä päätin ne lopettaa. Sitä paitsi enhän edes tiennyt vaikka olisin ihan turhaan niitä napsinut. Yhteisellä päätöksellä päätettiin myös, että seuraukset otetaan hyväksyttävästi vastaan tapahtui niin tai näin. No eipä siinä mennyt kuin muutama viikko, kun sain kauniit täyteläiset rinnat, josta pieni aavistus tuli jo takaraivoon. Pillereiden lopettamisen vuoksi tarkkaa kuukautisten mahdollista alkamispäivää en tiennyt. Testin tehtyäni siihen ilmaantui samantien kaksi vahvaa viivaa, jotka eivät epäilykseen enää jättäneet varaa. Tein vielä digitaalisen testin ja sen mukaan mentiin jo yli viidennellä raskausviikolla. 

Joulukuun alussa käytiin ensimmäisen kerran neuvolassa ja päästiin jo näkemään pienokainen ensimmäisen kerran ultrassa. Aikainen ultra oli aivan ihana kokemus, koska en ole kokenut oikeastaan mitään raskausoireita joten pieni pelko oli, että josko kyse olisikin ollut vain tuulimunasta. Siellä pieni katkarapu kuitenkin raajojaan liikutteli ja sydän sykki. Olen vain ollut aavistuksen väsyneempi ja läppärin/puhelimen näytön tuijottaminen meinaa tehdä pään kipeäksi (nyt helpottanut). Mitään aamupahoinvointeja tai ällötykisiä ei ole ollut vaan pikemminkin päin vastoin; kaikki ruoka maistuu isosti ja tuntuu, että koko ajan on nälkä! Kohtuni kallistuu eteenpäin niin pieni massu pömpötys näkyy jo; koko ajan tekisi mieli silitellä vatsaa. 

Eilen taas päästiin näkemään pikkuinen niskapoimu-ultrassa ja kätilö totesi kaiken olevan erittäin kunnossa ja sikiö on kasvanut ihan viikkojen mukaisesti. Ihana, kun pikkuinen nukahti kesken ultrauksen ja jouduimme vähän odottelemaan, että se taas heräisi (nukkui muutaman minuutin), mutta sen jälkeen olikin oikein eläväinen ja oikoi raajojaan oikein kunnolla. Siellä vilahti pienet sormetkin. 

Meidän vuosi on siis alkanut oikein iloisissa tunnelmissa ja tiedossa on hyvin erilainen vuosi. Laskettu aika on heinäkuussa 2019. Ihanaa, pääsee tekemään mansikkakakkuja. <3