Mega-jytky suklaa ja nikkeliallergia epäilyjä

Sain eilen hauskan viestin messengerin kautta; olin arvannut megatobleronen painon oikein, joten voitin Citymarketin arvonnasta tällaisen hienon pötkelön. 4500g ja 78cm suklaata! <3

Arpaonni suosi myöskin muutama viikko sitten, kun voitin Mansikoitajajavaahtokarkkeja blogin arvonnassa ihanat keittiöpyyhkeet. Ihan on miun väriset! <3

Eilen herkuttelimme Tobleronella, mutta myös isännän nimipäivien kunniaksi tekaisin lontoonrae-hyytelökakun. Pohja on ihan perus voi-keksiseos. Täytteenä vatkattu flora vanilla, purkki maustamatonta tuorejuustoa, yksi liivatelehti, kaksi Pandan valkosuklaata sulatettuna ja lontoonrae-suklaalevy pieneksi hakkelukseksi pilkottuna. Namskis!

Ratsastukseni kannalta säät eivät ole oikein suosineet ja kentän kunto on ollut melko surkea. Lunta satoi jään päälle ihan reippaasti, mutta se on niin höttöistä, että jää tulee samantien näkyviin. Maastoon en ole yksikseen uskaltanut lähteä, vaikka tammuska on ollutkin ihan super mussukka. Putomista en pelkää, mutta jos hevonen on hyvin jännittynyt, niin tämän jalan kanssa on hyvin epämiellyttävän tuntuista köröttää selässä. Kyllä me kuitenkin kentällä vähän ollaan hummailtu, onhan tammalla sentään hokit (nastat) kengissä. <3  

Ostin Tipalle Jouhettarelta nikkelittömät ja sinkittömät kuolaimet. Se ei ole suustaan mikään vahva (sitä ei tarvitse repiä ohjista, että jarruttaa), mutta siltä aukesi viime kesänä suupielet ja nytkin on ratsastaessa suupieliä kovasti kutittanut, joten pähkäilin, että jos se onkin allerginen kuolainten metallille. Juu`u hevosellakin voi olla esim. nikkeliallergiaa. 

Näillä uusilla kuolaimilla suupieliä on edelleen kutittanut, mutta ei läheskään niin paljoa. Alkukokeilut vaikuttaisivat siis hyvältä!

Videon pätkällä muutama laukannosto. Laukka on ollut Tipalle kasvun aikana enempi ja vähempi vaikeaa. Välissä on ollut hyviäkin kausia, kun laukat ovat nousseet hyvin ja laukka on rullannut, mutta sitten on ihanat suomen kelit tulleet vastaan; liian kuivaa ja kovaa tai liian märkää ja liukasta.. 

Etenkin viime vuoden aikana olin jo vähän huolissani, kun laukat näyttivät nousevan todella huonosti. Itsehän en siis viime vuonna ratsastanut kertaakaan, mutta Tipan liikuttaja oli kyllä osaava ja kokenut ja olisi kyllä pitänyt saada laukat nostettua. Tippa oli tässä nyt puoli vuotta lähes olemattomalla liikutuksella, mutta tauko näköjään teki vain hyvää! Sillä varmaan oli jotain kasvukipuja. Eläinlääkärikin sanoi kuinka suomenhevonen on hidas kehittymään ja etenkin selkä kehittyy vielä seitsemän vuotiaaksi asti. Tirppa täyttää nyt kesäkuun lopussa seitsemän vuotta. 

Laukat ovat nousseet nyt molempiin suuntiin aika hienosti; siihen nähden, että pohja ei ole mikään kaikista parhain ja lihaskunto on olematon ja kaiken kukkuraksi itselläni on oikea jalka miltein pois pelistä. Liikutusten vähyyteen nähden olen myös hurjan tyytyväinen hevosen tyytyväisyyteen (miellyttää ratsastajaa) ja malttiin säilyttää rauhallisen tempon ja jarru toimii! Näen videosta lihaskunnon puutteen ja voi vitjat, jos sitä saisi kehitettyä niin menommehan näyttäisi oikeasti ihan kivalta. Tahdon ratsastusmaneesin, jossa olisi aina pohja kunnossa! Pelto olisi suht hyvässä kunnossa, mutta lumenpaljous nostaisi hevosen jalkoja niin paljon, että tällä tämän hetkisellä tasapainollani löytäisin varmaan itseni hevosen kaulalta makaamasta. 😂 Sanoisinko, että nyt on vähän turhautunut fiilis.. Motivaatio olisi ihan huipussa. Kilpakentille meillä ei kuitenkaan ole tulevaisuudessa hinkua tai haaveita, mutta halua on kehittyä ihan omaksi iloksemme ja nauttia siitä.

Hevostelun lisäksi on tullut jälleen ministeltyä. Liityin Nukkekotiharrastajien lisäksi Nukkekotiyhdistykseen, josta viime viikolla ilmestyi ensimmäinen jäsenlehti. <3 

Jos on MM-hiihtoja ja hyppyjä seurannut, niin sellaiset sääolosuhteet on meilläkin ollut. Kisapaikalle meiltä, kun on vain kymmenisen kilometriä. Talviselta näyttää ja tuntuu. Lunta on pyrytellyt, mutta myös aurinkokin on ihan kivasti paistellut.