Jumppaa hevosen kanssa ja puutarha haaveiluja

Lauantaina olin toista kertaa Tipan selässä. Koulusatulan kanssa sain murtuneenkin jalan hiukan paremmin kylkeen kiinni ja sain vähän käytettyäkin jalkaa. Menimme kentällä kouluratsastusta. Lähinnä vain tepasteltiin, mutta me jopa ravattiin! Ei uskoisi, että hevonen on ollut niin vähäisellä liikunnalla! Lihaskuntohan on ihan nolla, mutta se oli yllättävän notkean ja kuuliaisen tuntuinen!

Tänään oli erityisen kaunis aurinkoinen pakkaspäivä. Onneksi on akkukäyttöiset kengänlämmittimet keksitty! Olen niin viluinen varpaistani, että kylmetyn sen vuoksi helposti. Mutta, kun on varpaat lämpöiset niin pysyy muutenkin lämpöisenä. <3

Pihalla kierrellessä haaveet ovat jo kovasti keväässä ja kesässä. Jos vain koipi pysyy kasassa, niin uskon ettei se tule paljoa hidastamaan menoani. 

Hedelmätarhan luumupuut alkavat olemaan kaatokunnossa ja sen takana oleva kuusiaita pitäisi siistiä, kun viime vuonna se jäi tekemättä. Nyt tulen kykenemään traktorin rattiin, jotta isäntä voi sitten traktorin kauhasta siistiä aidan. Ruusupensaat (alakuvan oikeassa reunassa) kaipaisivat harjateräksestä tuet.

Takapihan kolmion mallinen puolenhehtaarin koivikko (ylä ja alakuvassa) kaipais aitaa tien viereen, tuosta tolpalta mäntyjen luokse. On niin törkeitä ihmisiä, että jättävät autonsa tuohon meidän pihaantulo tolpan viereen ja tulevat etsimään tuosta meidän koivikostamme marjoja ja sieniä! Miten kehtaavatkin tulla nuin pieneen länttiin, aivan talon viereen, kun tolpan kohdalta tien toisella puolella olisi asumatonta metsää kilometri kaupalla.. 

Aidan haluan senkin vuoksi, että haluan alkaa hyödyntämään metsäämme enemmän ja tasoittaa sinne pohjan nurmipolulle, jonka pääsee ajamaan ajettavalla ruohonleikkurilla ympäri.  Koivikossa on pieni oja, jonka yli haluan kaarisillan. Haluan tuonne kukkapenkkejä, erikoispuista, puiston penkin... En todellakaan sen jälkeen halua nähdä siellä marjastajaa pyllistelemässä. 

Uusi kasvihuone lavakasvimaani vierestä kaipaa ympäristönsä siistimistä ja laatoittamista.

Sulais jo lumet...! 😀

Sentään nyt on luvattu aurinkoisia kelejä joten nautitaan niistä! Mukavaa alkanutta viikkoa!

Murtuneen säären kuulumisia

Tänään minulla oli aamupäivällä röntgenkuvaus ja heti perään ortopedin aika. Kyllä sain taas useasti kuulla kuinka vakavasta vammasta onkaan kyse. Vammaan ja siihen nähden miten kauan olin kyynärsauvojen varassa, liikun kuulemma yllättävän hyvin. Kovasti sitä myös ihmetellään, miten jalka on ollut niin kivuton; mikä tietenkin on vain hyvä asia. Kuvat eivät siis edelleenkään näyttäneet luutumisen kannalta hyvältä. Rustopinnan tuntumassa on luupala, josta ilmeisesti on verisuonisto kuollut. Positiivista kuvissa oli kuitenkin se, että kaikki raudat ovat pysyneet paikoillaan, eli tämä luupalakin on ilmeisesti jotenkin arpikudoksilla jne tuettuna.

Kerta liikkumiseni on niin "hyvää" eikä särkyjä ole niin edelleen jatketaan jalan rasittamista, venyttelyjä ja lihaskunnon ja liikkuvuuden parantamista. Jos liikkuminen vähän paranee, eikä takapakkia oteta niin lähden kokeilemaan töihin palaamista puolipäiväisenä, kuuden viikon kuluttua.
Seuraava kuvaus on toukokuussa (jos vain jalka sinne asti kestää), jolloin tarkistetaan ettei ainakaan mikään olisi muuttunut pahemmaksi. Vaikka nyt ehkä säästyttäisiin leikkaukselta, niin jossain vaiheessa nilkassa voi ruveta vaivaamaan mm. nivelrikko ja se voi vaatia ylemmän nilkkanikaman jäykistämistä. Nyt kuitenkin itselläni ihan positiiviset fiilikset. Fyssari ja lääkintävahtimestarikin näyttivät vihreää valoa, kun katsoivat liikkumistani. 😁 Fyssarilla oli vähän kiire, mutta sovittiin, että varaan sen luokse ihan kunnon ajan. Sain nipun venyttelyohjeita, mutta akiles ja olisko ollut gastrocnemius lihas ovat niiin jäykkiä, että ammattiapu niiden vetreyttämiseen voisi olla ihan paikoillaan...

Meillä herkuteltiin eilen isännän leipomilla laskiaispullilla, kun heppaystäviäni tuli meille kyläilemään. 💗 Viikonloppuna pitäisi tekaista Runebergintorttuja. 

Mukavaa viikonloppua!

Riistakameran otoksia

Veimme pellon reunaan heinäpaalin ja herkkuja ympärille, mutta riistakameraan ei tallentunut kuin lumisadetta. Vahdoimme kameran paikkaa ja niin alkoi liikettäkin näkymään. Oliskohan sama pupsukka mikä jokaisena kolmena vuorokautena kameraan kävi näyttäytymässä. 😂

Eilisellä kärrylenkillä Ponin kanssa kyllä bongasimme vaikka mitä jälkiä ihan tästä lähinurkista, mutta eipä ole nämä elukat kameran valokeilaan osuneet. Isoja linnun jälkiä veikkaisin fasaanin jäljiksi ja sitten näkyi peurojen ja kauriiden jälkiä. Näimme myös ainakin ketun, hiirien ja oravienkin jälkiä. Villisikojakin täällä kuulemma lauma liikkuu..

Mälsä keli

Kyllä taas keli muuttui kaamean liukkaaksi! Myyn kanssa emme pääse nyt edes kärryajelemaan, kun ponipolo ei pysy pystyssä. Ratsastuskenttä/hevosten tarha on onneksi vielä melko luminen, joten Tippa pääsi sentään narun päässä juoksentelemaan mieheni juoksuttamana. Tarkoitus oli kyllä juoksuttaa tammaa pellolla lumihangessa, mutta metsämiehet vaanivat pyssyjensä kanssa pellon reunalla, joten turvallisempi oli pysytellä aitojen sisällä. Tilppa. <3 Niin tykkään tuosta hevosesta! <3

Otin pienet päivälevot sähköiseen lämpöhuopaan kääriytyen, kun molempien jalkojen pohkeita jomotti. Pienesti pyörähdin takapihan puolen hehtaarin koivikkomme puolella katkaisemassa hevosille pajunoksat, niin kopien mielestä suoritin vähintäänkin maratonin. :D Epätasaisella pohjalla liikkuminen ilman keppiä ei ole helppoa!

Ruoaksi meillä syötiin tänään jauhelihapizzaa. Minun puolellani oli mozzarellaa ja isännän puolella herkkusieniä. Nam! 

Vink vink, Hopottajilla on alkamassa uusi kampanja yli 1-vuotiaiden koirien omistajille! Mahdollisuus olisi siis saada maksutta testiin Premium koiranruokauutuutta.

Mikä on Hopottajat?
Hopottajat on suosittelumedia, johon liittymällä voit päästä testaamaan tuotteita ilmaiseksi ja jakaa niistä tuotearvioita ja suosituksia eteenpäin. Hopottajiin voi liittyä kuka vain täysi-ikäinen ja kaikki pääsevät mukaan. Itse olen hopottajana päässyt maistelemaan ja testailemaan mm. muroja, gratiineja, pitaleipälastuja, siikamurekepihvejä, Bepanthen rasvaa, voitaikinataskuja, suklaataikinoita ja kylpyhuoneen pesusettiä. Tuotetestauksistani voit lukea lisää vaikka tästä.
Jos innostuit liittymään hopottajaksi, niin käytäthän rekisteröityessäsi suosittelukoodiani HOP10658 😉

Mökkikauden avaus

Tänään luvattiin auringon paistetta. Eipä sitä juuri näkynyt, kuin pienen hetken paksun sumuverhon takaa. Viime kesänä ei tullut käytyä mökillä laisinkaan. Yhtään ei silloin tehnyt mieli lähteä sinne kyynärsauvojen kanssa taituroimaan. Kerta tänään piti tulla niin hyvä keli, niin ajateltiin lähteä katsomaan missä kunnossa mökkitie on, että mahtaisikohan mökillä nyt päästä käymään. Meiltä mökille ei ole kuin vartin ajomatka. Vähäisen lumen vuoksi pääsimmekin ihan perille saakka. Ja mikä parasta; mökin pihassa lunta ei ollut tampattu liikkumisella, joten ei ollut liukasta!  

Pilkkivapaa mökiltä ei löytynytkään, mutta mies askarteli minulle sellaisen, kun mieleni alkoi tehdä kaloja kalastella. Ei saanut Kisu edes yhtä pikkukalaa, ei nykäisyn nykäisyä. Keli oli kuitenkin pilkkimiseen miellytävä, kun oli aivan tyyntä. 

Kylläpäs maistui retkisämpylät ja nuotiomakkarat herkullisilta. 😋

Meillä syödään aika paljon erilaisia wokkiruokia niiden sovellettavuuden ja helppouden vuoksi. Klik tästä linkki eilisen possuwokkimme ohjeeseen. 😊

Polskutteluja ja ruokaehdotuksia

Minulla on tehnyt kauheasti mieli käydä uimahallissa ja pistää koko kroppa töihin. Liikkumiseni on ollut sen verran epävakaata, etten ole uskaltanut. Tänään sen sitten tein. Rohkaistuin ja otin suunnan kohti Nastolan uimahallia. Vaapuin, kuin pingviini kukka-uikkareissani, mutta uimahallissa oli juuri sopivan lyhyet välimatkat siirtymisissä, etteivät ne tuottaneet vaikeutta. Yllätyin miten vesi ei tuntunutkaan niin kylmältä mitä sen oletin olevan, joten polskuttelin tunnin verran yhteen putkeen. Hallilta sai juoksuvöitä lainaksi, joten vesijuoksuakin tuli kokeiltua. Uiminen tuntui jalkaan todella hyvältä ja ihan kuin nilkasta olisi lähtenyt jotakin kuona-aineita liikkeelle, kun tuntuu nyt jopa jotenkin vetreämmältä. Ehdottomasti menen toisenkin kerran!

Toissapäivänä tein ensimmäiset kylvöt ja nyt on jo vihanneskrassi hyvässä kasvussa! 

Krassin maku sopii hyvin salaatteihin, keittoihin, kalaruokiin ja voileiville. Se siltää runsaasti vitamiineja, hivenaineita ja sinappiöljyä ja on vanha luonnon antibiootti, jota on kautta aikojen käytetty vaivaan kuin vaivaan. Jo kolmen sentin mittaisia versoja voi alkaa leikellä käyttöön. Taidan tuosta saada napattua jo huomenna ensimmäiset versot aamupalaleipäni päälle. :D
Lisätietoa vihanneskrassista löytyy vaikka täältä.

Mies tamppasi meille Myyn kanssa pellon ympäri kärrybaanan. Se on ihana! <3 On kyllä taas lupailtu niin lämpöisia kelejä, ettei tuosta varmaan kauaa iloa irtoa; pöh.

Uiminen teki nälkäiseksi, joten tässä teillekkin muutama herkullinen ruokaehdotus.  

Broilerinkoivet riisipedillä. Tämän kanssa herkuttelimme porkkanaraastetta, johon raastoin myös lanttua joukkoon. Miten en olekkaan tuota lanttua aikaisemmin raasteessa kokeillut; sehän olikin hyvää!

Broilerikastike-banaanilla

Sipulikeittopussilla maustettuja jauhelipihvejä ja fetaviipaleella täytettynä.

Makaronilaatikkoa tummista makaroneista.

Ministeltyäkin on tullut, mutta tällä hetkellä valmistelen kilpailutyötä, jota en voi vielä esitellä. 

Olen myös tehnyt nukkekotiharrastajien arpajaisiin palkintoja, kuten nukkekodin nukkekoteja. :)

Hymy korvissa

Tipaton tammikuu päättyi! Nousin eilen Tipan selkään ensimmäisen kerran onnettomuuden jälkeen. 💗 Selkään kipusin selkäänmeno jakkaraltani ja alas pääsin liusumalla terveen jalan varaan. Ratsastaessa oikea jalka oli poissa pelistä, mutta selässä oli silti kovin kotoisa olo. Tippa 💗. Heponen on ollut jopa pari kuukautta ilman ratsasteluja. Vain maastakäsin vapaana olen tehnyt sen kanssa hommia ja silti se käyttäytyi hienosti, vaikka kävimme maastossakin pienen lenkin tekemässä. Oli meillä sentään ihan koulutettu vammaisratsastuksenohjaaja lenkillä mukana; siskokultani siis hieman avusteli meitä. 💗 Ei tuosta vielä ihan päivittäistä harrastusta tule; koipi kaipaa vielä vahvistumista, mutta tuntui kyllä ihan huissin hyvältä! Olenpahan ainakin kerran käynyt pollen selässä, jos vaikka koipi joudutaankin operoimaan uudestaan, niin sitten taas menee ikuisuus ennen kuin voin edes harkita ratsastuksen kokeilemista. :) 

Olemme muutamana päivänä saaneet nauttia ihanista aurinkoisista keleistä.  Kunpa kelit pysyisivät tällaisina! Aurinko tekee ihmeitä ja tuo valtavasti energiaa. 

Isäni sai joululahjaksi mökilleen riistakameran. Kamera tuli myös meille testiin. Jännää nähdä mitä otuksia kameraan tulee tallentumaan. Viime yönä tallentui vain vilahtava pupsukka. Täytyy kyllä katsoa kameralle vähän parempi paikka ja laittaa viereen vaikka heinäpaali, jos vaikka saisi metsäkauriita tallentumaan kuviin. 

Hihii, katsokaas miten "hieno" voileipäkakku. 😂 Äitini joka osaa tehdä itse herkullisia ja kauniita voileipäkakkuja meni nyt luistamaan ja ostamaan syntymäpäivilleen valmiin Härmän Snackpoint broileri voileipäkakun. Kyllähän nyt jokainen saa tehdä omien taitojensa mukaisia koristeluja omiin kakkuihinsa, mutta valmiskakulta kyllä odottaisi hieman näyttävämpää ulkoasua. 😂 Maultaan tuo oli kyllä ihan hyvä, mutta koristelu on kyllä koomisen näköinen. 😂

Kevät jo mielessä

Kevät ja puutarhatouhut syyhyävät jo kovasti mielessä. Lavakasvimaallani on kyllä vielä kovin talvista. :D

Aloitin tekemään uutta puutarhapäiväkirjaa, kun hävitin edellisen mystisesti.
Ostin jo ensimmäiset siemenetkin. Pieniä kasvihuonekurkkuja ja vihreitä minitomaatteja pitää ehdottomasti kasvihuoneisiin saada kasvamaan! Passandra, Paska ja Baby ovat suosikki kasvihuonekurkkujani. Green Envy tomaatit tekevät runsaan ja pitkän sadon ja mielestäni on sangen kestävän tuntuinen lajike ja maultaankin menee ihan naposteluherkku sellaisenaan.

Saimme Mexicosta asti tuliaisia. Tacorindoa maistaessa ajattelin heti, että siitä voisi saada suklaan kanssa hyvän makuparin. Tämä Tacorindo on jonkinlaista tahmeaa chili-orapihlaja marmeladia. Paloittelin marmeladia sulan suklaan joukkoon ja valmistin muutaman konvehdin. Suklaan temperoiminenkin onnistui melko hyvin ja yhdistelmä todellakin toimi! Konvehdeista tuli erityisen herkullisia!

Nuutinpäivänä siivosimme joulun pois, mutta joulukukkaset saivat vielä jäädä, kun ovat vieläkin kauniissa kuosissa. Matalavartinen amaryllis on todella kaunis! Yhden joulukukka-asetelman purkasin ja nyt meillä on olohuoneessa sinkkiruukussa kataja. <3 Se näyttää kyllä huonekasvina oikein suloiselta, mutta saas nähdä viihtyykö.   

Hepat saivat Jouhettarelta kaksi ämpärillistä HippoStar hevosnameja joululahjaksi. Makuna yrtit ja omena. Nameista todellakin lähtee ihana vahva tuoksu. Olen tiputellut näitä heppojen aitaukseen virikkeeksi ja hepat ovat sitten haistelemalla näitä etsineet. Molemmat otukset pitävät näistä kovasti! Ovat myöskin hyviä taskunameja, koska eivät murene ja pitävät heppojen motivaatiot yllä, kun haistavat taskun läpi, että nameja on matkassa mukana. 😂

Mukavaa loppuviikkoa!

Alkuvuoden kuulumisia

Vuosi vaihtui kotosalla ystävien seurassa. Uutena vuotena oli aivan lumetonta ja mittari kävi päivällä jopa plus kuudessa asteessa. Toinen päivä satoi maahan lunta ja siitä sitten alkoi pakkanen kiristymään. Loppiaisena mittari käväisi -25 asteessa, josta se sitten lähti laskemaan ja nyt lämpömittari on jo taas nollassa. Lunta on kyllä ihan reippaasti maassa, joten voi sanoa, että talvi on.

Vuosi on käynnistynyt ihanan leppoisissa puuhailuissa. Olen nauttinut kiireettömästä kotoilusta. Kävely ilman kyynärsauvaa on vielä vaikeaa, mutta kykenen ja jaksan sentään siivota meidän kahden hepan karsinat ja miltein saan itse Myy ponin valjastettua. Ei minusta olisi kuntosalilla kävijäksi (tai jonkun olisi ainakin ruoskittava vieressä etten luistaisi), mutta tällainen hyötyliikunta on ihan parasta kuntouttavaa liikuntaa ja mahtavaa, kun Myykin pääsee taas lenkille. Olen sekä introvertti, että ekstrovertti, mutta vahvasti enemmän kuitenkin introvertti, joten Myyn kanssa kaksistaan tehdyt kärrylenkit ja vapauden tunne on ihanan voimaannuttavia. Vaikka pidän sosiaalisista kanssakäymisistä, niin sisältäni olen melko erakkoluonteinen ja viihdyn omissa oloissani ja tunnun tarvitsevan paljon omaa aikaa. Onneksi tuo mies on ihan samanlainen, tosin minä taidan olla vielä pahempi. :,) Saraslomassani parasta on ollut juurikin se, että olen voinut valita sosiaaliset tilanteet itse ja ylimääräisiä ärsykkeitä ei ole ollut; joten vaikka jalka on ollut poikki ja liikkumiseni on ollut mitä on niin olo on ollut kamalan energinen ja pirteä, joten sen takia pitkä sairasloma ei ole päässyt ahdistamaan. Tottakai sitä toivoisi, että koipi lähtisi paranemaan ja pääsisi taas arkeen kiinni, mutta tämä pirteys on ollut ihan mahtavaa!

Palataan nyt kuitenkin siihen ekstrovertti puoleeni; ai miten mukava oli loppiaisena ystävän seurassa pitää leffailta ja katsoa joululahjaksi saamani Teit meistä kauniin leffan. Pidin elokuvasta! Nuoret Apulantalaiset näyttelivät loistavasti roolejansa. Roope Salmisen tilalle olisin kyllä vaihtanut jonkun tuntemattoman näyttelijän; olisi ollut uskottavampaa. Oli kyllä myös hauska miten rooleissa vilahteli oikeatkin Apulantalaiset.

Jouluruokatarjottavamme oli runsas, mutta oikeastaan mitään ei heitetty pois! Jatkojalostettiin ruista kaikenlaista; lohilaatikkoa, leikkelepizzaa, perunalaatikkorieskaa jne. Kinkustakin jäi vain paistoverkko ja kaluttu luu. Kinkun jämistä tuli ihan mielettömän hyvä hernesoppa. Kutsuttiin appivanhemmatkin keitolle ja neljä litraa soppaa hävisi yhdeltä istumalta, Keiton lisukkeeksi tein itsetehtyjä ruisnappeja ja sen kanssa oli tarjolla aurinkokuivattu tomaatti tuorejuustoa; koko pellillinen meni niitäkin . 

Kisu toivottaa lämminvesivaraajan päältä oikein mukavaa alkanutta viikkoa! :)