Joulumme ja uusi vuotemme

Vanhan läppärimme piti olla koko ajan piuhan päässä ja sen vuoksi akku alkoi jo toistamiseen turvota ja vaarana oli, että se räjähtäisi. Kävimme nyt ostamassa uuden läppärin ja tällä kertaa Cromebookin. Toivottavasti saisin nyt postauksiakin kirjoitettua tiuhempaan tahtiin. <3  Totuttelua tämä uusi läppäri kyllä vaatii ja pitäisi löytää mieleiset tekstin ja kuvan käsittelyohjelmat. Toimivia ohjelmia saa suositella! Blogin ulkoasuakin pitäisi muokkailla, kun jostain syystä sivupalkki ei meinaa lataantua millään. 

Kevät on jo kovasti mielessä, mutta palataanpa kuitenkin jouluun ja uuteen vuoteen. Blogi, kun toimii itselleni myös päiväkirjana, jota on kiva aina välillä selailla ja muistella mitä on tullut tehtyä. 

Olimme oma ehtoisessa karanteenissa ennen joulua, jotta uskallettiin viettää meillä joulua isovanhempien kanssa. Tämä oli Leevin toinen joulu. Vime vuonna poika oli vielä niin vauva, että ei se oikein vielä joulusta mitään ymmärtänyt. Olisi ollut niin surullista, jos olisimme viettäneet aattoa ihan vain keskenämmme. Leevi rakastaa olla huomion keskipisteenä ja voi, että se nautti, kun tapahtui kaikkea uutta jännittävää. Lahjojen jakaminen ja avaaminen oli tietenkin päivän kohokohta. Hurjan kivoja lahjoja saimmekin! <3

Uutta Vuotta vietimme siskon perheen kesken. Olen kyllä vähän rakettien ostamista vastaan, mutta pitihän sitä muutama ostaa pojan ihmeteltäväksi. Väriloistosta hurmioituneena poika hokikin pam pam pam nukahtamiseen saakka. 

Remppapäivitys 9 / Katsaus loppuvuoteemme

Keittiöremontti alkaa olemaan sillä mallilla, että päästään imuroimaan sahanpurut ja (toistaiseksi) remonttipölyt pois jotta päästään maalaushommiin ja asentamaan lattiaa. Vaaleat värit on tuonut keittiöön ihanasti valoa. <3 

Puretun leivinuunin tilalle on valmistumassa ruokakomero. Komeron ovi olisi ihana tuolaisenaan, mutta lopputulokseen se sopii paremmin maalattuna. Oven päälle tulee telkkari. 

Remontin yhteydessä uusittiin sähköt ja putket.

Joulufiilistä ei tänä jouluna päässyt oikein syntymään. Aattona joulun ainut (kumpikaan ei saanut edes töissä tänä jouluna jouluateriaa nauttia) jouluateria syötiin appivanhempien luona ja ilta vietettiin siskoni luona. 

Siskon perheen kaunis joulukuusi.

Tallin joulukuusi.

Välipäivät on mennyt rempaten ja rautakaupoissa juosten, mutta tänään ollaan otettu oikein iisisti ja katseltu leffoja. Skagenröra ruisnappien seuraksi ja perunasalaatti on tekeytymässä jääkaapissa ja nyt tästä lähden nakkeja keittelemään.

Kiitos teille ihanille lukijoille kuluneesta vuodesta ja Oikein hyvää Uutta Vuotta!

Sitä hyvää jota olet aina toivonut, 

sitä kaunista, jota olet aina halunnut, sitä ihanaa, josta olet aina haaveillut, 

toivon sinulle tapahtuvan vuonna 2019!

Mites se loppuvuosi menikään

Niin se alkaisi olemaan joululoma vietetty ja huomenna paluu arkeen tapahtuu heti aikaisella aamuvuorolla. Tapaninpäivä oli hyvä päivä, mutta siitä eteenpäin päivät menikin räkätautia podeten. Tänään on henki kulkenut hyvin, mutta tuntuisi, että poskiontelot on yhä tukossa.
Mies leikkasi vielä vuoden viimeisenä päivänä hiukseni. Minun ei tarvinut käydä viime vuonna kertaakaan parturissa! Siitä syntyi kyllä hyvästi säästöä.

Kovin kummoista ei nuhaisena ole tullut tehtyä. Vähän olen ministellyt ja tein nukkekotikokoisen reen ja ajovarusteet (näistä tulossa mini-blogiin postaus).

Joulupukki toi viiveellä jalkojen möyhentimen ja appivanhemmat olivat juuri sopivasti hävittämässä tuollaista hierontaistuinta joten se tulikin meille; joten olen runsaasti ottanut tässä hierontaistuntoja. 

Kasvihuoneesta kävin hakemassa vuoden 2017 sadon viimeisen purjon ja siitä valmistui perunasalaattia ja joulukinkku-pasteijoita uudeksi vuodeksi. 

Flunssastani huolimatta hevoset ovat kaivanneet liikutusta. Tipan kanssa olemmekin ahkerasti hyödyntäneet pellollemme tehtyä ratsastuslenkkiä. 

30 päivä tuli kaksi vuotta siitä, kuin mursin hevosen selästä tippuessa sääreni. Nyt vasta kahden vuoden jälkeen voin sanoa, etten ihan joka askeleella enää mieti jalkaani. Pitkä on siis ollut toipuminen, mutta niin se oli ennusteenakin. Tuo päivä kyllä myös muistutti taaskin ratsastuksen vaarallisuudesta, kun kävin moikkaamassa kirurgisella osastolla ystävääni jolla nyt on vuorostaan ratsastuksen vuoksi sääriluu pirstaleina. Mutta miettikää miten taidokasta; se onnistui murtamaan koipensa hevosen selässä ei siis hevosen selästä pudotessa! 

Kisullakin oli näköjään astetta rankempi vuoden aloitus. Se on onnistunut tänään jossakin saamaan silmäkulmaansa osumaa; siitä kohtaa puuttuu karvat ja siinä on pieni naarmu. Toivottavasti pipi ei lähde tulehtumaan. 

Mukavaa, hyvää ja turvallista alkanutta uutta vuotta!

Alkuvuoden kuulumisia

Vuosi vaihtui kotosalla ystävien seurassa. Uutena vuotena oli aivan lumetonta ja mittari kävi päivällä jopa plus kuudessa asteessa. Toinen päivä satoi maahan lunta ja siitä sitten alkoi pakkanen kiristymään. Loppiaisena mittari käväisi -25 asteessa, josta se sitten lähti laskemaan ja nyt lämpömittari on jo taas nollassa. Lunta on kyllä ihan reippaasti maassa, joten voi sanoa, että talvi on.

Vuosi on käynnistynyt ihanan leppoisissa puuhailuissa. Olen nauttinut kiireettömästä kotoilusta. Kävely ilman kyynärsauvaa on vielä vaikeaa, mutta kykenen ja jaksan sentään siivota meidän kahden hepan karsinat ja miltein saan itse Myy ponin valjastettua. Ei minusta olisi kuntosalilla kävijäksi (tai jonkun olisi ainakin ruoskittava vieressä etten luistaisi), mutta tällainen hyötyliikunta on ihan parasta kuntouttavaa liikuntaa ja mahtavaa, kun Myykin pääsee taas lenkille. Olen sekä introvertti, että ekstrovertti, mutta vahvasti enemmän kuitenkin introvertti, joten Myyn kanssa kaksistaan tehdyt kärrylenkit ja vapauden tunne on ihanan voimaannuttavia. Vaikka pidän sosiaalisista kanssakäymisistä, niin sisältäni olen melko erakkoluonteinen ja viihdyn omissa oloissani ja tunnun tarvitsevan paljon omaa aikaa. Onneksi tuo mies on ihan samanlainen, tosin minä taidan olla vielä pahempi. :,) Saraslomassani parasta on ollut juurikin se, että olen voinut valita sosiaaliset tilanteet itse ja ylimääräisiä ärsykkeitä ei ole ollut; joten vaikka jalka on ollut poikki ja liikkumiseni on ollut mitä on niin olo on ollut kamalan energinen ja pirteä, joten sen takia pitkä sairasloma ei ole päässyt ahdistamaan. Tottakai sitä toivoisi, että koipi lähtisi paranemaan ja pääsisi taas arkeen kiinni, mutta tämä pirteys on ollut ihan mahtavaa!

Palataan nyt kuitenkin siihen ekstrovertti puoleeni; ai miten mukava oli loppiaisena ystävän seurassa pitää leffailta ja katsoa joululahjaksi saamani Teit meistä kauniin leffan. Pidin elokuvasta! Nuoret Apulantalaiset näyttelivät loistavasti roolejansa. Roope Salmisen tilalle olisin kyllä vaihtanut jonkun tuntemattoman näyttelijän; olisi ollut uskottavampaa. Oli kyllä myös hauska miten rooleissa vilahteli oikeatkin Apulantalaiset.

Jouluruokatarjottavamme oli runsas, mutta oikeastaan mitään ei heitetty pois! Jatkojalostettiin ruista kaikenlaista; lohilaatikkoa, leikkelepizzaa, perunalaatikkorieskaa jne. Kinkustakin jäi vain paistoverkko ja kaluttu luu. Kinkun jämistä tuli ihan mielettömän hyvä hernesoppa. Kutsuttiin appivanhemmatkin keitolle ja neljä litraa soppaa hävisi yhdeltä istumalta, Keiton lisukkeeksi tein itsetehtyjä ruisnappeja ja sen kanssa oli tarjolla aurinkokuivattu tomaatti tuorejuustoa; koko pellillinen meni niitäkin . 

Kisu toivottaa lämminvesivaraajan päältä oikein mukavaa alkanutta viikkoa! :)