Mites se loppuvuosi menikään

Niin se alkaisi olemaan joululoma vietetty ja huomenna paluu arkeen tapahtuu heti aikaisella aamuvuorolla. Tapaninpäivä oli hyvä päivä, mutta siitä eteenpäin päivät menikin räkätautia podeten. Tänään on henki kulkenut hyvin, mutta tuntuisi, että poskiontelot on yhä tukossa.
Mies leikkasi vielä vuoden viimeisenä päivänä hiukseni. Minun ei tarvinut käydä viime vuonna kertaakaan parturissa! Siitä syntyi kyllä hyvästi säästöä.

Kovin kummoista ei nuhaisena ole tullut tehtyä. Vähän olen ministellyt ja tein nukkekotikokoisen reen ja ajovarusteet (näistä tulossa mini-blogiin postaus).

Joulupukki toi viiveellä jalkojen möyhentimen ja appivanhemmat olivat juuri sopivasti hävittämässä tuollaista hierontaistuinta joten se tulikin meille; joten olen runsaasti ottanut tässä hierontaistuntoja. 

Kasvihuoneesta kävin hakemassa vuoden 2017 sadon viimeisen purjon ja siitä valmistui perunasalaattia ja joulukinkku-pasteijoita uudeksi vuodeksi. 

Flunssastani huolimatta hevoset ovat kaivanneet liikutusta. Tipan kanssa olemmekin ahkerasti hyödyntäneet pellollemme tehtyä ratsastuslenkkiä. 

30 päivä tuli kaksi vuotta siitä, kuin mursin hevosen selästä tippuessa sääreni. Nyt vasta kahden vuoden jälkeen voin sanoa, etten ihan joka askeleella enää mieti jalkaani. Pitkä on siis ollut toipuminen, mutta niin se oli ennusteenakin. Tuo päivä kyllä myös muistutti taaskin ratsastuksen vaarallisuudesta, kun kävin moikkaamassa kirurgisella osastolla ystävääni jolla nyt on vuorostaan ratsastuksen vuoksi sääriluu pirstaleina. Mutta miettikää miten taidokasta; se onnistui murtamaan koipensa hevosen selässä ei siis hevosen selästä pudotessa! 

Kisullakin oli näköjään astetta rankempi vuoden aloitus. Se on onnistunut tänään jossakin saamaan silmäkulmaansa osumaa; siitä kohtaa puuttuu karvat ja siinä on pieni naarmu. Toivottavasti pipi ei lähde tulehtumaan. 

Mukavaa, hyvää ja turvallista alkanutta uutta vuotta!

Terveisiä sairastuvalta

Pari edellistä viikkoa oli täynnä hulinaa niin nyt tulikin sitten otettua hyvin iisisti. Koko viikon olen yskinyt kovasti. Tiistai-iltana nousi kuume ja loppuviikoksi jäin saikulle. Torstaina kävin työterveyshoitajalla, kun lääkärille ei ollut aikoja. Tulehdusarvot olivat niin korkeat, että vaativat antibioottikuurin, mutta hoitaja ei reseptiä saanut kirjoittaa. Perjantai aamulle sain lääkärin ajan. Tulehdusarvoni hipoi keuhkokuumeen rajoja, joten nyt tässä popsitaan vähän vahvempia antibiootteja. Silmätkin rähmi, joten silmätippojakin sain tiputeltavaksi parin tunnin välein.

Eilen oli ensimmäinen kuumeton aamu. Kävin pääkoppaa tuulettamassa ja pyörähdin ratsastukoululla tuomaroimassa muutaman hevostaitorastin. Sekin tuntui olevan liikaa, vaikka vain pönötin hevosten varusteiden vieressä ja kilpailijat kertoivat mitä varusteita ja varusteiden osia siinä oli; iltaa kohden lämpö taas vähän nousi.
Tänä aamuna lämpö on ollut aavistuksen koholla 37,1 ja edelleen ilman Cocillan yskänlääkettä ei tule mitään!! Saan ihan valtavia yskänpuuskia yskänlääkkeenkin kanssa, meinaan hengittää kovin pinnallisesti ja muutenkin rintakehä tuntuu tukkoiselta. Että tällainen viikko..
Hepat saivat nyt sitten tähän väliin viettää oman syyslomansa.

Mies leipoi meille yksi ilta omppupiirakkaa iltakahvin kanssa nautittavaksi. Tämän helpon, aineet vain sekaisin yhdessä kulhossa omppupiirakan ohje löytyy tästä. 

Vähän olen yrittänyt ministellä, mutta yskänpuuskat kovasti hankaloittavat näpertelyä. Osat lentelevät sinne tänne ja etenkin karvalankamattoon saattavat hävitä pysyvästikin. Maaliakin tuli sudittua vääriin paikkoihin, kun yskän puuskissa tai niitä pidättäessä tarkkuus tuppaa häviämään. 

Meillä Päijät-Hämeen nukkekotiharrastajilla on tulossa Lahden Kätevä&Tekevä messuille Puistossa tapahtuu suur-näyttely. Ollaan äidin kanssa tehty sitä varten mini leikkipuisto ja nyt työn alla on tämä vohvelikahvila. Tein muutamat kastikepullot, limpparitölkkejä ja silkkimassasta lautasia ja vohveleita.

🍁Mukavaa alkanutta lokakuuta! 🍂

Edesmenneen hoitohevoseni kengistä valmistettu kurpitsa.

Lehtien ohje löytyy täältä.