Rikkinäisiä varusteita ja töhniksii

Mitäs mieltä olette hevoseni päässä olevista uusista suitsista? 😉

Ei hevosihminenkin kenties tajuaa, että ihan kuin jotakin nuista puuttuisi. Viime viikolla vihdoin vahdoin nuihin UUSIIN suitsiin poskiremmit katkenneitten tilalle ja olin niin tyytyväinen, että nyt minulla on juoksuttamiseenkin suitset valmiina. Hevonen kulki toissa päivänä ensimmäistä käyntikierrosta narunpäässä, kun hänen nenukkiinsa alkoi kutittamaan sillä seurauksin, että tallasi TAAS narunsa päälle ja hupsista molemmat poskihihnat poikki ja hevonen vapaana. Ei se mihinkään lähtenyt, vaan jäi nuo vermeet päässä hölmistyneenä seisomaan paikoilleen. Kuinkahan monta kertaa tuo sama on toistunut!! Kaapista löytyy rikkinäiset vain kaksi kertaa käytetyt kuolaimettomat suitset ja useampi rikkinäinen juoksutusliina...! En käsitä miten tuo ihan jatkuvasti onnistuu talsimaan narujensa päälle!! Edellisen kerran nuo suitset hajosivat sairaslomallani, kun ystäväni talutti Tirppaa. Hän vain havahtui, että kas hevosella on kuolaimet poissa suusta ja roikkuvat vain toisessa hihnassa. 

Minä, kun olen haavellut sellaisista ihanista parisataa euroa maksavista hyvin istuvista Micklem suitsista... No enpä taida ostaa...

Täällä on taas kelit vaihdelleet laidasta laitaan. Eilen illalla siivosin kakkoja tarhasta ja keli oli aivan ihana. Kymmenisen minuutin päästä olin jo pukenut hevoselle varusteet päälle ja kapusin selkään. Samantien taivas pimeni ja alkoi satamaan kunnolla rakeita ja sen jälkeen vettä. Viittoilin isännälle, että tulee laittamaan kentälle valon ja pelastaa puhelimeni kastumiselta. Hevonen tuntui niin hyvältä, että ei annettu kelin estää työntekoa. Olin ratsastuksen jälkeen alusvaatteita myöden märkä, mutta hepo sekä minä olimme hyvin tyytyväisiä. 💗

   

Eilen tuli tekaistua töhnismunia maustumaan täksi-illaksi. Jännää päästä maistelemaan, että mitähän näistä tuli. 😀 Jos ovat kelvollisia, niin lisäilen ohjeen keittiöblogiin.